tiistai 4. elokuuta 2020

Porvoossa on Sadunhenki

Kävin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa Porvoossa. Olimme ohikulkumatkalla ja piipahdimme Porvoossa vain lyhyesti hetken mielijohteesta. Vanha Porvoo kuitenkin ehti lumota tuossakin ajassa niin paljon, että tulen Porvooseen varmasti uudelleen. En tiennyt ollenkaan, että Porvoo on todellinen joulukaupunki, jopa kesällä! Vanhan Porvoon jokaisesta liikkeestä löytyi jotain jouluista. Erityisesti ihastuin Sadunhenki-myymälään, jonka omistaja, Satu, valikoi myytävät joulutuotteet huolellisesti ja tekee jopa itse osan niistä. Sadunhengessä oli myös paljon taiteilija Asta Pulkkisen kuvittamia, käsinmaalattuja joulukoristeita, jotka olivat todella kauniita. Otin myymälässä runsaasti valokuvia ihan luvan kanssa ja siltikin monta ihanaa joulujuttua jäi kuvaamatta.

Myös PetriS Chocolate suklaakahvila ja -myymälä jäivät mieleen, mutta siinä paikassa unohdin valokuvaamisen aivan kokonaan ja keskityin pyyhkimään kuolaa suupielestä. Voin vain kuvitella, miten upeita herkkuja puodissa on joulun aikaan.












Nökö-kissakin ihastui Sadunhengen Sadun tekemiin kuusenkoristemakeisiin.







Asta Pulkkisen kuvittama ja Sadunhengen Sadun tekstaama joulupallo



Asta Pulkkisen kuvittamia rasioita





Minä ja Sadunhenki


Porvoon joulunaika on pakko päästä kokemaan, nyt kun sen viimeinkin löysin!

 t. Teija


keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Mustikkakakku



Sateisina päivinä on mukava selailla vanhoja joululehtiä. Vuoden 2016 Herkkuleivonta-lehden joulunumerosta löytyi tämä ihana mustikkakakun ohje, jota oli pakko kokeilla. Tähän mustikkakakkuun on lisätty juuri sopivasti appelsiinin makua ja lopputulos oli todella hyvä. Tämä kakku käy kahvipöytään mihin aikaan vuodesta tahansa.


Mustikkakakku

4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3,25 dl sokeria
2 kananmunaa
1,75 dl maitoa
1 (luomu)appelsiinin raastettu kuori ja mehu
130 g voita sulatettuna tai 1,4 dl juoksevaa margariiniä
200 g mustikoita

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla tai voitele vuoka. Pese appelsiini kuumalla vedellä ja raasta kuori hienolla raastimella, purista mehu. Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja sokeri kulhossa. Lisää kananmunat, maito, kuoriraaste, mehu ja voisula. Sekoita tasaiseksi taikinaksi lastalla. Lusikoi taikina vuokaan. Lisää päälle puolet mustikoista. Paista kakkua 175 asteessa n. 15 minuuttia ja ripottele tässä vaiheessa loput mustikoista kakun päälle. Paista sen jälkeen vielä n. 25 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyyttä. Anna jäähtyä vuoassa 10 minuuttia. Sen jälkeen siirrä kakku pois vuoasta. Nautiskele lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa.



Joulureki löytyy nyt Facebookin lisäksi myös Instagramista. Tervetuloa seuraamaan blogia myös FB:n ja IG:n puolelle! 

t. Teija

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Rapeat kauralastut

Kotilieden Suuresta Joulukirjasta löysin ihanien kauralastujen ohjeen. Nämä käyvät vaikkapa juustojen kanssa tai ihan sellaisenaan naposteltaviksi. Eikä näiden tekoa tarvitse edes odottaa jouluun asti, vaikka resepti joulukirjasta onkin, vaan kauralastut maistuvat oikein hyvin näin keskellä kesääkin.



Rapeat kauralastut
(3 pellillistä)

5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
2 rkl hunajaa
0,25 tl kokonaisia aniksia
7 dl kuumaa vettä

Jauha anikset morttelissa hienoksi. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja anna taikinan seistä huoneenlämmössä vähintään tunti tai mieluiten vuorokausi.

Levitä taikina lastan avulla ohuiksi levyiksi leivinpaperilla peitetyille pelleille. Tämä vaihe kannattaa tehdä huolella, vaikka se hieman työlästä onkin. Mitä tasaisemman ja ohuemman levyn saat tehtyä, sitä rapeampia lastuista tulee.

Kypsennä levyjä 175 asteessa kiertoilmauunissa 30 minuuttia tai tavallisessa uunissa 35-40 minuuttia. Anna levyjen kuivua rapeiksi uunin jälkilämmössä.

Lastujen  jäähdyttyä riko levyt annospalasiksi.




Joulureen uudet nettisivut ovat työn alla ja olen siitä todella innoissani. Tavoitteeni on saada uudet sivut tehtyä ja julkaistua viimeistään 15.9., jolloin on enää 100 yötä jouluun. Hopefully the English page will be ready in September too!

t. Teija


perjantai 10. huhtikuuta 2020

Joulusukkaa ja minä ite

Viime joulun alla pidin Joulureen kirjoittamisessa tietoisen luovan tauon. Se oli hyväksi. Oli aikaa miettiä, suunnitella ja ikävöidä Joulurekeä. Tauko vahvisti myös sen, että haluan jatkossa kirjoittaa Joulurekeä aktiivisesti koko joulusesongin ajan ja satunnaisesti myös muina aikoina. Joulusesonkihan alkaa näin jouluttajan näkökulmasta 15.9., jolloin on 100-yötä-jouluun-päivä. Suunnitelmia ensi syksylle on jo ihan mukavasti ja lisää syntyy koko ajan.

Nyt on ollut aikaa neuloa, kun koronaviruksen takia on vietetty kaikki vapaa-aika kotona. Jotenkin on ollut myös jouluinen fiilis juurikin siksi, kun ollaan vaan oltu kotona, luntakin vielä on ja osa jouluvaloistakin vielä paikoillaan. Työhuoneessani toki on vielä jouluverhotkin, mutta ne ovat siellä ympäri vuoden joka tapauksessa. Näköjään kaikilla muillakin on muuttunut vapaa-ajanviettotavat, sillä Joulureessäkin on viime aikoina ollut yhtä paljon kävijöitä kuin normaalisti lokakuussa, vaikka en ole edes kirjoittanut tänne mitään. Ja se on aika paljon maalis-huhtikuulle se.

Aloitin sukkien neulomisen pari vuotta sitten ja se jäi päälle. Sitä ennen olin neulonut vain yhdet sukat koko elämäni aikana ja ne olivat yläasteella käsityötunnilla neulotut sukat. Puseroita ja kaulahuiveja olen kyllä neulonut sen jälkeenkin, mutta en sukkia. Nyt on sukkia neulottu jo reilusti yli omien tarpeiden, joten sukkavarasto ensi joulua ja mahdollisia muita lahjomistilaisuuksia varten on hyvällä alulla.



Pari viikkoa sitten valmistuivat myös elämäni ensimmäiset lapaset. Ja heti perään toiset. Vielä joutunee aika monet lapaset neulomaan ennen kuin alkaa sujua rutiinilla, mutta ihan lapasen näköiset näistä ensimmäisistäkin tuli.



Tällä hetkellä puikoilla on kaulaliina patenttineuleena. Minusta patenttineuletta on ihana neuloa, mutta tämä kaulaliina ei vaan näytä hyvältä. Reunat ovat epätasaiset, eikä väriyhdistelmäkään toimi. Olen jo kerran purkanut tämän kaulaliinan, joten toista kertaa en aio purkaa. Neulon nyt kuitenkin loppuun ihan vaan sen takia, etten tykkää jättää neuleita kesken. Ehkä se menee itsellä pimeiden iltojen ja kovien pakkasten kaulaliinana, kun teen siitä tarpeeksi pitkän.



Olen kirjoittanut Joulurekeä vuodesta 2011 eli lähemmäs 9 vuotta. Koskaan aiemmin en ole laittanut blogiin omaa kuvaani, mutta tässä se nyt tulee. Tästä kuvasta välittyy erinomaisesti, miltä tuntuu, kun jouluttaja pääsee ensimmäistä kertaa elämässään New Yorkiin joulukauppaan. Kuva on 4 vuotta vanha, mutta edelleen minut tuosta kuvasta tunnistaa.



Leppoisaa pääsiäistä toivotellen,

Teija