Salainen Jouluystävä 2012 - paljastus

Tulin eilen takaisin kotiin joulunvietosta. Melkein viikon olin lapsuudenkodin joulutunnelmissa, joten siinäpä ehti päästä joulufiilikseen hyvinkin. :)

Sähköposti oli lomailun aikana täyttynyt Salaisten Jouluystävien viesteistä. Olen nyt merkinnyt tuonne Salainen Jouluystävä 2012 -välilehdelle vastaanottopäivämäärät saapuneista paketeista. Osa paketeista on vielä selvittelyssä, toivottavasti yksikään ei ole hukkunut matkalle. Jos et ole vielä ilmoittanut paketin saapumisesta tai blogannut saapuneesta paketista, niin pyytäisin tekemään sen hetimmiten, jotta saadaan kolmaskin kierros valmiiksi. Juttua viimeisistä paketeista on tulossa Joulurekeen lähipäivinä.

Monille oma pakettien lähettäjä on jäänyt arvoitukseksi. Päästettäköön nyt kaikki jännityksestä ja paljastetaan kuka lähetti paketteja kenellekin.

5ara lähetti Maylle
Anne lähetti Phedralle
Annika lähetti Mustakissalle
Bluerose lähetti Liljankukalle
Craft'Annabell lähetti Riitalle
Elina lähetti Pienelle Elefantille
Erika lähetti Suville
Essiina76 lähetti Kätevälle Emännälle
Fire_Fox lähetti Satulle
Hanne lähetti Majlle
Helsu lähetti Wiltsulle
Henkku lähetti Marzzulle
Herkkunasu lähetti Mimuralle
Hurrikaani lähetti Saanalle
Ipana lähetti Jouluäippäx2:lle
Jaana lähetti Hannelle
Jenni lähetti Ninskulle
Jenny lähetti Tinttamariialle
Jouluäippäx2 lähetti Reppanaiselle
Keltaisen talon joulunodotusta lähetti Olgalle
Krisse lähetti Nuiskulle
Kristiina lähetti Mammukalle
Kätevä Emäntä lähetti TeijaA:lle
Lasienkuli lähetti Sarille
Laura lähetti Pilkkumille
Leena lähetti Jennylle
Leffe lähetti Lumiselle
Liljankukka lähetti Lasienkulille
Luminen lähetti Essiina76:lle
Maikki81 lähetti Tiialle
Maj lähetti Pörrille
Mammukka lähetti 5aralle
Mari lähetti Lauralle
Marzzu lähetti Susannalle
Matonkude lähetti TeijaJ:lle
May lähetti Erikalle
Mia lähetti Nellille
Mila lähetti Krisselle
Mimura lähetti Elinalle
Mirjam lähetti Weballe
Mocca lähetti Ruskalle
Mrs Ruuhka lähetti Fire_Foxille
Mustakissa lähetti Santralle
Nelli lähetti Leenalle
Ninni lähetti Craft'Annabellille
Ninsku lähetti Sonjalle
Nuisku lähetti Touhupossulle
Olga lähetti Matonkuteelle
Phedra lähetti Herkkunasulle
Pieni Elefantti lähetti Mialle
Pilkkumi lähetti Moccalle
Pirkkis lähetti Siskohannelle
Pörri lähetti Milalle
Reetta lähetti Tildalle
Reppanainen lähetti Jennille
Riitta lähetti Henkulle
Ruska lähetti Keltaisen talon joulunodotukselle
Saana lähetti Tealle
Saara lähetti Jaanalle
Sanna lähetti Hurrikaanille
Santra lähetti Saaralle
Sari lähetti Ninnille
Satu lähetti Mirjamille
Siskohanne lähetti Annikalle
Sonja lähetti Sannalle
Suklaamonsteri lähetti Ipanalle
Susanna lähetti Pirkkikselle
Suvi lähetti Annelle
Tea lähetti Maikki81:lle
TeijaA lähetti Marille
TeijaJ lähetti Suklaamonsterille
Tiia lähetti Reetalle
Tiina lähetti Helsulle
Tilda lähetti Blueroselle
Tinttamariia lähetti Mrs Ruuhkalle
Touhupossu lähetti Kristiinalle
Weba lähetti Tiinalle
Wiltsu lähetti Leffelle

Joulukalenteri: 24. luukku

Timo Kylmänen:

KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

24.12.2012

Santakulaus liukastui. Hänen jalkansa kohosivat maasta miltei vaakatasoon. Saman tien hän mätkähti tanner raskaasti tömähtäen maahan lyöden päänsä jäiseen lumikinokseen. Siihen päättyi Santakulauksen paini. Hän makasi liikkumattomana maassa. Tontut katselivat suu auki hämmästyksestä tapahtunutta. Sitten alkoi kuulua huutoa:

−        Joulupukki voitti! Joulupukki on OIKEA Joulupukki! Hurraa! Hurraa!

Tontut kerääntyivät Joulupukin ympärille, hurrasivat ja iloitsivat Joulupukin voittoa. Joulupukki katseli maassa makaavaa Santakulausta, joka alkoi pikku hiljaa päätään puistellen virota. Joulumuori punaisine huulineen ja liehuletteineen oli tohkeissaan:

−        Onneksi tuo Santakulaus liukastui. Minä pelkäsin jo pahinta. Mitä minä sitten olisin tehnyt, jos Joulupukki ei olisikaan ollut enää oikea Joulupukki? Eipä olisi tullut tehtyä mitään joulujuttuja ensi vuonna.

−        Äläpäs nyt muoriseni, Joulupukki sanoi, itse asiassa kaikki oli koko ajan minun hallinnassani. Minähän vain näyttelin perääntyvää.

   Tonttuja hymyilytti. Joulupukin perääntyminen oli näyttänyt kaikkea muuta kuin hallitulta.

−        Mutta mihin kummaan Santakulaus oikein liukastui? Pärskäys-tonttu kysyi.

Joukko siirtyi paikalle, jossa näkyi Santakulauksen liukastumisjäljet.

−        Mutta sehän on…sehän on…, aloitti Ikivanha pääsemättä kuitenkaan lausetta loppuun.

−        No, sehän silkkaa pas…, öh, poron ulostetta, sanoi Uskottu-tonttutyttö.

Ankeus-tonttu vilkaisi huomaamatta ympärilleen ja toivoi mielessään, että kukaan ei muistaisi, että ”joku” tuli kuusikon suojasta housujaan ylösnostellen juuri painiottelun alkaessa.

   Santakulaus oli herännyt. Joulupukki oli vetänyt ylleen jälleen punaisen nuttunsa ja seisoi Santakulauksen edessä voittajan elkein. Joulupukki sanoi:

−        No niin, Santakulaus, se oli reilu painiottelu, vai mitä? Ja sinä hävisit. Kai muistat mikä oli painiottelun voittajan palkinto.

−        No muistan tietenkin, Santakulaus murahti, mutta olikohan tuo ihan oikea voitto. Minä liukastuin ja sinä voitit vain siksi.

−        Äläpä nyt Santakulaus, voittaja on aina voittaja. Älä ole huono häviäjä. Tuohon käteen ja unohdan sen, että yritit syrjäyttää minut oikean Joulupukin pallilta.

Joulupukki ojensi ison kätensä Santakulaukselle. Tämä katseli kättä vähän aikaa, tarttui sitten siihen ja sanoi:

−        Olkoon menneeksi. Minä luovutan. Sinä olet oikea joulupukki Korvatunturin Joulupukki.

Niine sanoineen Santakulaus kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään moottorikelkan jälkiä pitkin kadoten kohta tunturin taakse. Tontut hurrasivat ja huusivat:

−        Joulupukki, Joulupukki, Korvatunturin Joulupukki, on maailman paras pukki!

Niin päättyy tämä tarina. Korvatunturin Joulupukki poroineen lähti aikataulun mukaisesti jakamaan suunnatonta lahjamääränsä kaikille kilteille lapsille ja aikuisillekin. Tontut katselivat Joulupukin lähtöä huutaen onnentoivotukset matkalle. Joulupukin häipyessä tunturin taakse, Ankeus huokasi hiljaa:

−        Olisipa nyt homejuustoa ja valkosipulia. Tai olisi edes homehtunutta juustoa.

−        Niin … olisipa tosiaan, Pärskäys jatkoi haaveellisena, ja kirnupiimää.

−        Ja siihen vielä olutta päälle, Isomaha tölväisi lopuksi.

−        Stop tykkänään Isomaha, Joulumuori sanoi napakasti, tänä jouluna ei naukkailla enää yhtään mitään olutta. Mutta mennäänpä tuonne Joulupukinpajaan, Joulumuori jatkoi iskien silmää, minusta ihan tuntuu siltä kuin sieltä leijuisi homejuuston vahva aromikas tuoksu.

   Tonttujen ilme oli näkemisen arvoinen.

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE TÄMÄN TARINAN LUKENEILLE!

                                     Timo Kylmänen

Joulukalenteri: 23. luukku

Timo Kylmänen:

KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

23.12.2012

Ottelijat kiersivät ympyrää toisiansa tuijottaen, Joulupukki suki harmaata partaansa ja Santakulaus taputteli isoja kämmeniään toisiaan vasten kuin oranki konsanaan. Yhtäkkiä Santakulaus pitkillä käsillään kaapaisi lunta maasta ja viskasi sitä päin Joulupukkia hyökäten itse vauhdilla kohti vastustajaansa. Mutta Joulupukki ei ollut mikään vihreä painikisassa. Hän oli aavistanut Santakulauksen ilkeyden. Kun Santakulaus lumen heiton avittamana yritti yllätyshyökkäystä, astui Joulupukki rauhallisesti puoliaskelta syrjään siitä paikalta, jossa oli vielä hetki sitten seissyt, jolloin Santakulaus kaatui Joulupukin ojennettuun nilkkaan ja läsähti päin lumihankea. Tontut hurrasivat:

−        Hyvä Joulupukki, hyvä! Olet paras!

Santakulaus nousi päätään puistellen lumihangesta.

−        Sinä saat minut ärsyyntymään Joulupukki, Santakulaus sanoi, varo vaan, että en vahingossa vahingoita sinua. Parasta olisi jos suosiolla antautuisit. Tiedäthän sinä, että et voi voittaa minua tässä lajissa.

−        Suuret luulot, suuret sanat, taidot painijana on onnettomat, Joulupukki runoili hieman kömpelösti ja naurahti.

−        Vai runoilet ja pilkkaat sinä minua, Santakulaus suutahti, minä sinulle runoilut runoilen, kun makaat selälläsi tuossa tantereella.

   Santakulaus lähti jälleen hyökkäämään, mutta tällä kertaa varovaisemmin kuin ensi kerralla. Hän iski Joulupukkiin kiinni. Molempien painijoiden iso maha aiheutti kuitenkin sen, että kunnollista otetta eivät kumpainenkaan osapuoli pystyneet toisestaan saamaan. Niinpä paini alkoi mennä mahalla pukkimiseksi. Tonttuja nauratti alkuun moinen pukkiminen, mutta sitten hymy alkoi hyytyä, sillä Joulupukki alkoi silminnähden väsyä. Jos tätä menoa jatkuisi pitkää, niin Joulupukki väsähtäisi ja Santakulaus pääsisi jossain vaiheessa varmasti sananmukaisesti niskanpäälle.

   Santakulaus huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän pukki ja tökki, tyrkki ja työnsi Joulupukkia edellään. Joulupukki perääntyi. Tonttujen ilme kävi huolestuneeksi. Mitenkähän tässä oikein kävisi?

−        Nyt ei näytä hyvältä, Pärskäys-tonttu kuiskasi.

−        Ei näytä ei, Ankeus-tonttu toisti. Hän näytti siltä kuin olisi juuri purskahtamaisillaan itkemään.

−        Äläpä anna ukkoseni periksi nyt, olethan sinä jaksanut minuakin kestää vuosikymmeniä, Joulupukinmuori yritti kannustaa Joulupukkia. Mutta muorikin näytti säikähtyneeltä.

−        Voi Joulupukki, Uskottu-tonttutyttö parkaisi ja hänen aina niin iloiset kasvot olivat kalvenneet eikä itku ollut Uskotullakaan kaukana.

   Joulupukki perääntyi ja perääntyi. Hän horjui jo pahaenteisesti ja näytti siltä, että tarvittiin enää vain yksi kunnon töytäisy ja painiottelu olisi ohi. Painijat olivat pukkineet toisensa kuusikon reunaan. Juuri kun näytti siltä, että seuraava Santakulauksen tönäisy olisi se viimeinen, tapahtui jotakin odottamatonta. 

Joulukalenteri: 22. luukku

Timo Kylmänen:

KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

22.12.2012

Santakulaus katseli ahkiosta Joulupukkia. Hän tunsi sisimmissään suurta riemua. Hän oli varma, että voittaisi kankean ja vanhan Joulupukin painiottelussa. Hän ei epäillyt sitä lainkaan.

−        Sovitaan, sovitaan, totta kai sovitaan näin, Santakulaus sanoi nopeasti, päästäkää minut irti näistä siteistä.

−        Joulupukki, älä hulluttele nyt, Uskottu-tonttu sanoi hädissään ja haroi pikimustaa tukkaansa, joka hapsotti sähköisenä suuntaan jos toiseenkin, minä en tahdo joutua tuon inhottavan Santakulauksen palvelukseen, jos sinä häviät painiottelun. 

−        Sinä et ole enää nuoruutesi voimissa Joulupukki, muori sanoi hätääntyneenä, minä jos kuka sen tiedän. Niin ja Santakulaushan on treenannut kiipeillessään pitkin kattoja ja savupiippuja ylös ja alas lahjoja jakaessaan. Sinä olet vain ajellut poroillasi ja istuskellut olohuoneissa kuuntelemassa lasten lauluja. Ei sinusta ole painimaan Santakulauksen kanssa Joulupukki.

   Mutta Joulupukki katseli Uskottu-tontun ja Muorin ylitse jonnekin kauas toisilta näkemättömiin ja totesi vain kylmän viileästi:

−        Sanottu mikä sanottu, painiottelu alkakoon ja voittaja olkoon OIKEA Joulupukki.

   Tonttujen ei auttanut muu kuin vapauttaa Santakulaus köysistä ja molemmat painijat riisuivat pitkät punaiset nuttunsa päältään. Tontut asettuivat katselemaan jännittyneinä painiottelua. He pelkäsivät Joulupukin puolesta. Heidänkin mielestä Santakulaus näytti paljon Joulupukkia nuoremmalta ja voimakkaammalta. Joulupukin ainoana etuna näytti olevan massiivinen olemus, ihan helpolla Joulupukin painoista miestä ei kaadettaisi. Viimeisenä tonttuna painia katselemaan ryntäsi kuusikon lomasta Ankeus-tonttu vetäen housujaan samalla ylös. Painiottelujännitys oli tehnyt tehtävänsä, eikä hätä lue lakia.

   Paini alkoi. Tontut huokailivat. Joulupukinmuori oli antanut vielä viimeiset kipakat ohjeet Joulupukille ja Uskottu -tonttu, joka luonteeltaan oli perin juurin terhakka ja hyväntahtoinen, oli vielä lopuksi todennut Joulupukille:  

−        Painat sitten vaan päälle, etkä ole mikään nössö. Hyökkäys on paras puolustus. Voi Joulupukki, kunpa sinä vaan voittaisit.

Joulukalenteri: 21. luukku

Timo Kylmänen:

KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA

21.12.2012

Joulupukinmuori, joka oli uhkea muodoiltaan, punapäinen, ja mikäli huhut pitivät paikkansa, aika kipakkaluonteinen ja sanankäänteissään joutuisa, seisahti Santakulauksen eteen ja sanoi:

−     Kuulepas sinä turhake Joulupukki. Se on kuule sillä lailla, että tuo minun mies, se on oikea Joulupukki ja siitä asiasta on turha edes keskustella. Jos uskallat asiaa enää yhtään epäillä tai asettaa kyseenalaiseksi, niin minä sinulle näytän millainen Joulumuori osaa olla, kun sille päälle sattuu!

   Santakulaus oli kalvennut hieman Joulumuorin tunteenpurkauksessa eikä saanut enää sanaakaan tulemaan suusta.

−   Niin se on, pienikokoinen, pikimustatukkainen ja vilkasluonteinen Uskottu-tonttutyttö myötäili Joulupukinmuorin sanoja, meidän pukki on se oikea pukki. Niin se per…eiku vain on.

   Uskottu-tonttutytön suusta oli päästä hänelle hyvin ominainen kirosana, mutta Joulupukin nopea ja tiukka vilkaisu häneen oli estänyt kiroilun alkuunsa.

−  Siinäs näet Santakulaus, tällaiset uskolliset joukot minulla on. Etpä pysty samaan.

   Santakulaus oli saanut henkistä tasapainoaan pikku hiljaa takaisin ja sanoi ovelalla äänellä:

−   Hyvä on, sinulla on kaiken maailman hyviä apulaisia ja läheisiä, mutta siitä huolimatta minä ehdotan, että katsomme painiottelulla, kumpi on se OIKEA Joulupukki.

   Ennen kuin Joulupukki ehti sanoa mitään tai edes avata suutaan tai oikeastaan edes ajatella mitään, niin Joulumuori tokaisi kiivaasti:

−   Ei tässä mitään painiotteluja pidetä. Etkö sinä ymmärrä, että Joulupukki on vanha mies. Jos hän tekee yhdenkään äkkinäisen liikkeen, niin heti on joku paikka niksahtanut tai venähtänyt. Eikä tässä ole aikaakaan. Joulupukin pitää joutua matkaan jakamaan lahjoja, joten älä siis puhu joutavia Santakulaus. Vai vielä painimaan! Vanhat miehet!

−  Niin juuri, te vanhat miehet, painiminen on lapsellista touhua, Uskottu-tonttutyttö peesasi Joulupukinmuoria, usko vain minua ja Joulupukinmuoria ja ala kalppia täältä sinne Pohjoisnavallesi.

− Älkäähän nyt muoriseni ja Uskottu, Joulupukki sanoi mietteliäänä, Santakulauksen sanoissa on järkeä. Ehkäpä sittenkin otamme pienen painiottelun ja sovitaan niin, että painiottelun voittaja on OIKEA Joulupukki, vai mitä Santakulaus.