Tulin eilen takaisin kotiin joulunvietosta. Melkein viikon olin lapsuudenkodin joulutunnelmissa, joten siinäpä ehti päästä joulufiilikseen hyvinkin. :)
Sähköposti oli lomailun aikana täyttynyt Salaisten Jouluystävien viesteistä. Olen nyt merkinnyt tuonne Salainen Jouluystävä 2012 -välilehdelle vastaanottopäivämäärät saapuneista paketeista. Osa paketeista on vielä selvittelyssä, toivottavasti yksikään ei ole hukkunut matkalle. Jos et ole vielä ilmoittanut paketin saapumisesta tai blogannut saapuneesta paketista, niin pyytäisin tekemään sen hetimmiten, jotta saadaan kolmaskin kierros valmiiksi. Juttua viimeisistä paketeista on tulossa Joulurekeen lähipäivinä.
Monille oma pakettien lähettäjä on jäänyt arvoitukseksi. Päästettäköön nyt kaikki jännityksestä ja paljastetaan kuka lähetti paketteja kenellekin.
5ara lähetti Maylle
Anne lähetti Phedralle
Annika lähetti Mustakissalle
Bluerose lähetti Liljankukalle
Craft'Annabell lähetti Riitalle
Elina lähetti Pienelle Elefantille
Erika lähetti Suville
Essiina76 lähetti Kätevälle Emännälle
Fire_Fox lähetti Satulle
Hanne lähetti Majlle
Helsu lähetti Wiltsulle
Henkku lähetti Marzzulle
Herkkunasu lähetti Mimuralle
Hurrikaani lähetti Saanalle
Ipana lähetti Jouluäippäx2:lle
Jaana lähetti Hannelle
Jenni lähetti Ninskulle
Jenny lähetti Tinttamariialle
Jouluäippäx2 lähetti Reppanaiselle
Keltaisen talon joulunodotusta lähetti Olgalle
Krisse lähetti Nuiskulle
Kristiina lähetti Mammukalle
Kätevä Emäntä lähetti TeijaA:lle
Lasienkuli lähetti Sarille
Laura lähetti Pilkkumille
Leena lähetti Jennylle
Leffe lähetti Lumiselle
Liljankukka lähetti Lasienkulille
Luminen lähetti Essiina76:lle
Maikki81 lähetti Tiialle
Maj lähetti Pörrille
Mammukka lähetti 5aralle
Mari lähetti Lauralle
Marzzu lähetti Susannalle
Matonkude lähetti TeijaJ:lle
May lähetti Erikalle
Mia lähetti Nellille
Mila lähetti Krisselle
Mimura lähetti Elinalle
Mirjam lähetti Weballe
Mocca lähetti Ruskalle
Mrs Ruuhka lähetti Fire_Foxille
Mustakissa lähetti Santralle
Nelli lähetti Leenalle
Ninni lähetti Craft'Annabellille
Ninsku lähetti Sonjalle
Nuisku lähetti Touhupossulle
Olga lähetti Matonkuteelle
Phedra lähetti Herkkunasulle
Pieni Elefantti lähetti Mialle
Pilkkumi lähetti Moccalle
Pirkkis lähetti Siskohannelle
Pörri lähetti Milalle
Reetta lähetti Tildalle
Reppanainen lähetti Jennille
Riitta lähetti Henkulle
Ruska lähetti Keltaisen talon joulunodotukselle
Saana lähetti Tealle
Saara lähetti Jaanalle
Sanna lähetti Hurrikaanille
Santra lähetti Saaralle
Sari lähetti Ninnille
Satu lähetti Mirjamille
Siskohanne lähetti Annikalle
Sonja lähetti Sannalle
Suklaamonsteri lähetti Ipanalle
Susanna lähetti Pirkkikselle
Suvi lähetti Annelle
Tea lähetti Maikki81:lle
TeijaA lähetti Marille
TeijaJ lähetti Suklaamonsterille
Tiia lähetti Reetalle
Tiina lähetti Helsulle
Tilda lähetti Blueroselle
Tinttamariia lähetti Mrs Ruuhkalle
Touhupossu lähetti Kristiinalle
Weba lähetti Tiinalle
Wiltsu lähetti Leffelle
perjantai 28. joulukuuta 2012
maanantai 24. joulukuuta 2012
Joulukalenteri: 24. luukku
Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA
24.12.2012
Santakulaus
liukastui. Hänen jalkansa kohosivat maasta miltei vaakatasoon. Saman tien hän
mätkähti tanner raskaasti tömähtäen maahan lyöden päänsä jäiseen lumikinokseen.
Siihen päättyi Santakulauksen paini. Hän makasi liikkumattomana maassa. Tontut
katselivat suu auki hämmästyksestä tapahtunutta. Sitten alkoi kuulua huutoa:
−
Joulupukki voitti! Joulupukki on OIKEA
Joulupukki! Hurraa! Hurraa!
Tontut
kerääntyivät Joulupukin ympärille, hurrasivat ja iloitsivat Joulupukin voittoa.
Joulupukki katseli maassa makaavaa Santakulausta, joka alkoi pikku hiljaa
päätään puistellen virota. Joulumuori punaisine huulineen ja liehuletteineen
oli tohkeissaan:
−
Onneksi tuo Santakulaus liukastui. Minä
pelkäsin jo pahinta. Mitä minä sitten olisin tehnyt, jos Joulupukki ei
olisikaan ollut enää oikea Joulupukki? Eipä olisi tullut tehtyä mitään
joulujuttuja ensi vuonna.
−
Äläpäs nyt muoriseni, Joulupukki sanoi,
itse asiassa kaikki oli koko ajan minun hallinnassani. Minähän vain näyttelin
perääntyvää.
Tonttuja
hymyilytti. Joulupukin perääntyminen oli näyttänyt kaikkea muuta kuin
hallitulta.
−
Mutta mihin kummaan Santakulaus oikein
liukastui? Pärskäys-tonttu kysyi.
Joukko
siirtyi paikalle, jossa näkyi Santakulauksen liukastumisjäljet.
−
Mutta sehän on…sehän on…, aloitti
Ikivanha pääsemättä kuitenkaan lausetta loppuun.
−
No, sehän silkkaa pas…, öh, poron
ulostetta, sanoi Uskottu-tonttutyttö.
Ankeus-tonttu
vilkaisi huomaamatta ympärilleen ja toivoi mielessään, että kukaan ei
muistaisi, että ”joku” tuli kuusikon suojasta housujaan ylösnostellen juuri painiottelun
alkaessa.
Santakulaus oli herännyt. Joulupukki oli
vetänyt ylleen jälleen punaisen nuttunsa ja seisoi Santakulauksen edessä
voittajan elkein. Joulupukki sanoi:
−
No niin, Santakulaus, se oli reilu
painiottelu, vai mitä? Ja sinä hävisit. Kai muistat mikä oli painiottelun
voittajan palkinto.
−
No muistan tietenkin, Santakulaus
murahti, mutta olikohan tuo ihan oikea voitto. Minä liukastuin ja sinä voitit
vain siksi.
−
Äläpä nyt Santakulaus, voittaja on aina
voittaja. Älä ole huono häviäjä. Tuohon käteen ja unohdan sen, että yritit
syrjäyttää minut oikean Joulupukin pallilta.
Joulupukki ojensi ison kätensä
Santakulaukselle. Tämä katseli kättä vähän aikaa, tarttui sitten siihen ja
sanoi:
−
Olkoon menneeksi. Minä luovutan. Sinä
olet oikea joulupukki Korvatunturin Joulupukki.
Niine
sanoineen Santakulaus kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään moottorikelkan
jälkiä pitkin kadoten kohta tunturin taakse. Tontut hurrasivat ja huusivat:
−
Joulupukki, Joulupukki, Korvatunturin
Joulupukki, on maailman paras pukki!
Niin
päättyy tämä tarina. Korvatunturin Joulupukki poroineen lähti aikataulun
mukaisesti jakamaan suunnatonta lahjamääränsä kaikille kilteille lapsille ja
aikuisillekin. Tontut katselivat Joulupukin lähtöä huutaen onnentoivotukset
matkalle. Joulupukin häipyessä tunturin taakse, Ankeus huokasi hiljaa:
−
Olisipa nyt homejuustoa ja valkosipulia.
Tai olisi edes homehtunutta juustoa.
−
Niin … olisipa tosiaan, Pärskäys jatkoi
haaveellisena, ja kirnupiimää.
−
Ja siihen vielä olutta päälle, Isomaha
tölväisi lopuksi.
−
Stop tykkänään Isomaha, Joulumuori sanoi
napakasti, tänä jouluna ei naukkailla enää yhtään mitään olutta. Mutta mennäänpä
tuonne Joulupukinpajaan, Joulumuori jatkoi iskien silmää, minusta ihan tuntuu
siltä kuin sieltä leijuisi homejuuston vahva aromikas tuoksu.
Tonttujen
ilme oli näkemisen arvoinen.
OIKEIN
HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE TÄMÄN TARINAN LUKENEILLE!
Timo Kylmänen
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Joulukalenteri: 23. luukku
Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA
23.12.2012
Ottelijat
kiersivät ympyrää toisiansa tuijottaen, Joulupukki suki harmaata partaansa ja
Santakulaus taputteli isoja kämmeniään toisiaan vasten kuin oranki konsanaan.
Yhtäkkiä Santakulaus pitkillä käsillään kaapaisi lunta maasta ja viskasi sitä
päin Joulupukkia hyökäten itse vauhdilla kohti vastustajaansa. Mutta Joulupukki
ei ollut mikään vihreä painikisassa. Hän oli aavistanut Santakulauksen
ilkeyden. Kun Santakulaus lumen heiton avittamana yritti yllätyshyökkäystä,
astui Joulupukki rauhallisesti puoliaskelta syrjään siitä paikalta, jossa oli
vielä hetki sitten seissyt, jolloin Santakulaus kaatui Joulupukin ojennettuun
nilkkaan ja läsähti päin lumihankea. Tontut hurrasivat:
−
Hyvä Joulupukki, hyvä! Olet paras!
Santakulaus
nousi päätään puistellen lumihangesta.
−
Sinä saat minut ärsyyntymään Joulupukki,
Santakulaus sanoi, varo vaan, että en vahingossa vahingoita sinua. Parasta
olisi jos suosiolla antautuisit. Tiedäthän sinä, että et voi voittaa minua
tässä lajissa.
−
Suuret luulot, suuret sanat, taidot
painijana on onnettomat, Joulupukki runoili hieman kömpelösti ja naurahti.
−
Vai runoilet ja pilkkaat sinä minua,
Santakulaus suutahti, minä sinulle runoilut runoilen, kun makaat selälläsi
tuossa tantereella.
Santakulaus lähti jälleen
hyökkäämään, mutta tällä kertaa varovaisemmin kuin ensi kerralla. Hän iski
Joulupukkiin kiinni. Molempien painijoiden iso maha aiheutti kuitenkin sen,
että kunnollista otetta eivät kumpainenkaan osapuoli pystyneet toisestaan
saamaan. Niinpä paini alkoi mennä mahalla pukkimiseksi. Tonttuja nauratti
alkuun moinen pukkiminen, mutta sitten hymy alkoi hyytyä, sillä Joulupukki
alkoi silminnähden väsyä. Jos tätä menoa jatkuisi pitkää, niin Joulupukki väsähtäisi
ja Santakulaus pääsisi jossain vaiheessa varmasti sananmukaisesti niskanpäälle.
Santakulaus huomasi tilaisuutensa
tulleen. Hän pukki ja tökki, tyrkki ja työnsi Joulupukkia edellään. Joulupukki
perääntyi. Tonttujen ilme kävi huolestuneeksi. Mitenkähän tässä oikein kävisi?
−
Nyt ei näytä hyvältä, Pärskäys-tonttu
kuiskasi.
−
Ei näytä ei, Ankeus-tonttu toisti. Hän
näytti siltä kuin olisi juuri purskahtamaisillaan itkemään.
−
Äläpä anna ukkoseni periksi nyt, olethan
sinä jaksanut minuakin kestää vuosikymmeniä, Joulupukinmuori yritti kannustaa
Joulupukkia. Mutta muorikin näytti säikähtyneeltä.
−
Voi Joulupukki, Uskottu-tonttutyttö parkaisi
ja hänen aina niin iloiset kasvot olivat kalvenneet eikä itku ollut
Uskotullakaan kaukana.
Joulupukki
perääntyi ja perääntyi. Hän horjui jo pahaenteisesti ja näytti siltä, että
tarvittiin enää vain yksi kunnon töytäisy ja painiottelu olisi ohi. Painijat
olivat pukkineet toisensa kuusikon reunaan. Juuri kun näytti siltä, että
seuraava Santakulauksen tönäisy olisi se viimeinen, tapahtui jotakin
odottamatonta.
lauantai 22. joulukuuta 2012
Joulukalenteri: 22. luukku
Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA
22.12.2012
Santakulaus
katseli ahkiosta Joulupukkia. Hän tunsi sisimmissään suurta riemua. Hän oli
varma, että voittaisi kankean ja vanhan Joulupukin painiottelussa. Hän ei
epäillyt sitä lainkaan.
−
Sovitaan, sovitaan, totta kai sovitaan
näin, Santakulaus sanoi nopeasti, päästäkää minut irti näistä siteistä.
−
Joulupukki, älä hulluttele nyt, Uskottu-tonttu
sanoi hädissään ja haroi pikimustaa tukkaansa, joka hapsotti sähköisenä
suuntaan jos toiseenkin, minä en tahdo joutua tuon inhottavan Santakulauksen
palvelukseen, jos sinä häviät painiottelun.
−
Sinä et ole enää nuoruutesi voimissa
Joulupukki, muori sanoi hätääntyneenä, minä jos kuka sen tiedän. Niin ja
Santakulaushan on treenannut kiipeillessään pitkin kattoja ja savupiippuja ylös
ja alas lahjoja jakaessaan. Sinä olet vain ajellut poroillasi ja istuskellut
olohuoneissa kuuntelemassa lasten lauluja. Ei sinusta ole painimaan Santakulauksen
kanssa Joulupukki.
Mutta Joulupukki katseli Uskottu-tontun
ja Muorin ylitse jonnekin kauas toisilta näkemättömiin ja totesi vain kylmän
viileästi:
−
Sanottu mikä sanottu, painiottelu
alkakoon ja voittaja olkoon OIKEA Joulupukki.
Tonttujen ei auttanut muu kuin
vapauttaa Santakulaus köysistä ja molemmat painijat riisuivat pitkät punaiset
nuttunsa päältään. Tontut asettuivat katselemaan jännittyneinä painiottelua. He
pelkäsivät Joulupukin puolesta. Heidänkin mielestä Santakulaus näytti paljon
Joulupukkia nuoremmalta ja voimakkaammalta. Joulupukin ainoana etuna näytti
olevan massiivinen olemus, ihan helpolla Joulupukin painoista miestä ei
kaadettaisi. Viimeisenä tonttuna painia katselemaan ryntäsi kuusikon lomasta
Ankeus-tonttu vetäen housujaan samalla ylös. Painiottelujännitys oli tehnyt
tehtävänsä, eikä hätä lue lakia.
Paini alkoi. Tontut huokailivat.
Joulupukinmuori oli antanut vielä viimeiset kipakat ohjeet Joulupukille ja
Uskottu -tonttu, joka luonteeltaan oli perin juurin terhakka ja hyväntahtoinen,
oli vielä lopuksi todennut Joulupukille:
−
Painat sitten vaan päälle, etkä ole
mikään nössö. Hyökkäys on paras puolustus. Voi Joulupukki, kunpa sinä vaan
voittaisit.
perjantai 21. joulukuuta 2012
Joulukalenteri: 21. luukku
Timo Kylmänen:
KAKSIKYMMENTÄNELJÄ TONTTUA
21.12.2012
Joulupukinmuori,
joka oli uhkea muodoiltaan, punapäinen, ja mikäli huhut pitivät paikkansa, aika
kipakkaluonteinen ja sanankäänteissään joutuisa, seisahti Santakulauksen eteen
ja sanoi:
− Kuulepas sinä turhake Joulupukki. Se on
kuule sillä lailla, että tuo minun mies, se on oikea Joulupukki ja siitä
asiasta on turha edes keskustella. Jos uskallat asiaa enää yhtään epäillä tai
asettaa kyseenalaiseksi, niin minä sinulle näytän millainen Joulumuori osaa
olla, kun sille päälle sattuu!
Santakulaus
oli kalvennut hieman Joulumuorin tunteenpurkauksessa eikä saanut enää sanaakaan
tulemaan suusta.
− Niin se on, pienikokoinen, pikimustatukkainen
ja vilkasluonteinen Uskottu-tonttutyttö myötäili Joulupukinmuorin sanoja,
meidän pukki on se oikea pukki. Niin se per…eiku vain on.
Uskottu-tonttutytön
suusta oli päästä hänelle hyvin ominainen kirosana, mutta Joulupukin nopea ja
tiukka vilkaisu häneen oli estänyt kiroilun alkuunsa.
− Siinäs näet Santakulaus, tällaiset
uskolliset joukot minulla on. Etpä pysty samaan.
Santakulaus
oli saanut henkistä tasapainoaan pikku hiljaa takaisin ja sanoi ovelalla
äänellä:
− Hyvä on, sinulla on kaiken maailman hyviä
apulaisia ja läheisiä, mutta siitä huolimatta minä ehdotan, että katsomme
painiottelulla, kumpi on se OIKEA Joulupukki.
Ennen
kuin Joulupukki ehti sanoa mitään tai edes avata suutaan tai oikeastaan edes
ajatella mitään, niin Joulumuori tokaisi kiivaasti:
− Ei tässä mitään painiotteluja pidetä.
Etkö sinä ymmärrä, että Joulupukki on vanha mies. Jos hän tekee yhdenkään
äkkinäisen liikkeen, niin heti on joku paikka niksahtanut tai venähtänyt. Eikä tässä
ole aikaakaan. Joulupukin pitää joutua matkaan jakamaan lahjoja, joten älä siis
puhu joutavia Santakulaus. Vai vielä painimaan! Vanhat miehet!
− Niin juuri, te vanhat miehet, painiminen
on lapsellista touhua, Uskottu-tonttutyttö peesasi Joulupukinmuoria, usko vain
minua ja Joulupukinmuoria ja ala kalppia täältä sinne Pohjoisnavallesi.
− Älkäähän nyt muoriseni ja Uskottu, Joulupukki
sanoi mietteliäänä, Santakulauksen sanoissa on järkeä. Ehkäpä sittenkin otamme
pienen painiottelun ja sovitaan niin, että painiottelun voittaja on OIKEA
Joulupukki, vai mitä Santakulaus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)