lauantai 31. joulukuuta 2011

Suklaa-pähkinäkakku

Jos täydellisen muffinssin metsästykseni onkin vielä vaiheessa, alkaa täydellisen juustokakun metsästys olla loppusuoralla tämän kakun ansiosta. Jouluaattona tällä herkuteltiin ja hyvää oli. Tässä ei ole mitään niin jouluista, etteikö kakkua voisi tehdä ympäri vuoden. Uskoisin, että meillä herkutellaan tällä kakulla seuraavan kerran jo tammikuussa, kun mieheni täyttää pyöreitä vuosia ja minä ei-niin-pyöreitä vuosia.

Resepti on Ilta-Sanomien Joulu-lehdestä ja se menee näin:

Pohja:

180 g Digestive-keksejä
75 g voita

Täyte:

400 g tuorejuustoa (käytin vaniljanmakuista Sunnuntai-rahkaseosta)
1 dl sokeria
2 rkl kaakaojauhetta
120 g tummaa suklaata
2 rkl appelsiinimehua (alkuperäisessä ohjeessa appelsiinilikööriä)
4 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa

Pinnalle:

150 g Wienernougat-rouhetta
punaisia kirsikoita
mintunlehtiä

Sulata voi. Murskaa keksit ja sekoita hyvin voisulan kanssa. Painele keksimurska tiiviiksi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille. Laita vuoka kylmään.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja laita jääkaappiin odottamaan. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Sekoita sokeri ja kaakaojauhe keskenään. Lisää tuorejuusto ja sekoita hyvin. Sulata suklaa ja lisää se tuorejuustoseokseen. Kuumenna appelsiinimehu mikrossa tai kattilassa. Purista liivatteista vesi ja laita appelsiinimehun joukkoon. Sekoita liivatemehuseos tasaiseksi ja sekoita täytteeseen. Nostele joukkoon kermavaahto. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle ja ripottele pinnalle puolet Wienernougat-rouheesta. Anna hyytyä kylmässä seuraavaan päivään.

Ennen tarjoilua ripottele kakun pinnalle loput Wienernougat-rouheesta ja koristele kakku kirsikoilla ja mintunlehdillä.

Tästä tuli TODELLA hyvää. Suosittelen!!!!!



perjantai 30. joulukuuta 2011

Joulunautiskelijan shampoo ja hoitoaine

Vähän ennen joulua ostin omena-kaneli-hoitoainetta. Kyseessä on Cutrinin Aromagic omena-kaneli talvihoitoaine, jonka rinnalle kuuluu myös samanniminen talvishampoo. Tuoksu on mitä ihanin ja sopii ympärivuotiselle joulunautiskelijalle paremmin kuin hyvin. Shampoo ja hoitoaine sopivat normaaleille ja käsitellyille hiuksille ja ne sisältävät monivaikutteisia kasvi- ja hedelmäuutteita. Ainakin minun pitkät, värjätyt hiukseni ovat pitäneet tästä hoitoaineesta. Näin joulun jälkeen hintakin on kohdallaan. Monessa verkkokaupassa näillä puolen litran pulloilla näyttää nyt olevan hintaa viiden euron pintaan.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Joulukinkusta pizza

Jos joulukinkkua on vielä jäljellä, niin nyt siitä kannattaa tehdä vaikkapa pizza. Meillähän tehtiin rosolli niin, että ainekset olivat toisistaan erillään. Joten käytin myös jäljelle jääneestä rosollista sipulikuutiot tähän pizzaan.

Pizzapohja valmistuu meillä tällaisella hiivattomalla ohjeella, jonka olen saanut kaveriltani.

Pizzapohja
(2 pellillistä)

2 dl vettä
1 dl öljyä
5-7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta

Kaikki aineet sekaisin ja kaulitaan leivinpaperin päällä pizzan pohjiksi.

Sitten täytteen kimppuun. Eli ensin vaan kinkku kuutioiksi:

Muina täytteinä toimivat naudan jauheliha (700 g kahteen pellilliseen), joihin sekoitin sipulikuutiot jo paistinpannulla ruskistaessa. Kolmantena täytteenä toimivat persikkakuutiot. Persikka on aivan liian vähän käytetty pizzan täyte, joka sopii varsinkin kinkun kanssa erinomaisesti!

Pizzapohjan päälle laitoin ensin tomaattimurskaa (n. 200 g per pizza), sitten jauhelihaa, kinkkukuutioita, persikkakuutioita, pizzamaustetta ja juustoraastetta


Paistoin pizzaa 230 asteessa 18 minuuttia.

Ja syömään pääsikin samantien!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joululahjoja

Minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa saamistani joululahjoista ollenkaan blogiin, mutta tuli niin ihania juttuja, että on aivan pakko pyörtää päätökseni. Muutamia lahjoja tuli muiltakin, mutta aviomieheni yllätti minut harvinaisen iloisesti. Esittelenkin nyt häneltä saamani lahjat.

Tämä minulla oli jo etukäteen tiedossani, mutta silti sen saaminen tuntui erityisen jännittävältä. Hypistelin Lontoon matkalla Heathrowlla hajuvesipulloa, jota en lopulta kuitenkaan raaskinut ostaa. Kotiin päästyäni sain selville, ettei kyseistä hajuvettä myydä ollenkaan Suomessa. Katumus iski salaman lailla. Miksi? Miksi aloin pihtailla juuri silloin, kun ei olisi pitänyt? Matkustin Lontooseen saakka, joten yksi hajuvesipullo ei olisi siinä konkurssissa enää paljoa painanut. Tuntikausia kestäneiden etsintöjen jälkeen löytyi onneksi yksi nettikauppa, jossa tätä myytiin ja toimitettiin myös Suomeen. Tuoksu on sanoinkuvaamattoman upea ja pullo (erityisesti korkki) on kaunein näkemäni. Saanko esitellä, uusin rakkauteni: Van Cleef & Arpelsin Féerie.

Muutkin mieheltäni saamat lahjat osuivat nappiin. Hän oli ostanut läjän kirjoja, joita olin hypistellyt kaupoissa.


Lauren Weisberger: Viime yönä Chateau Marmontissa



Anna Godbersen: Jazztyttö peilaa

Candace Bushnell: Sinkkuelämää - Ensimmäinen kesä New Yorkissa



Kuppikakut & muffinit: "Helppoja ohjeita herkullisten kuppikakkujen ja muffinien valmistamiseen"



Kuppikakkuja herkkusuille - Ihania ja makoisia reseptejä
Takakannesta lainattua: "Opi leipomaan täydellisiä kuppikakkuja näiden ihanien ja herkullisten reseptien avulla!"

Kahdesta jälkimmäisestä kirjasta saattaa tulla tulevan vuoden varrella juttua tänne blogiinkin, vaikkeivät niin jouluisia välttämättä olekaan. Täydellisen muffinssin metsästykseni sai siis kaivattua potkua näiden kirjojen kautta! Mutta älkää silti säikähtäkö, tämä ei ole muuttumassa muffinssiblogiksi, vaan pysyy joulublogina nyt ja aina. :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Rosolli

Tällaista rosollia meillä on syöty niin kauan kuin muistan. En voi sietää rosollia, jossa kaikki ainekset on valmiiksi sekoitettu keskenään. Silloin kaikki maistuu punajuurelle. Rosollissani kuuluu olla sipulia, suolakurkkua, punajuurta, porkkanaa ja omenaa. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Omena on herkkä ottamaan makuja ja värejä, joten sen voi laittaa ainoastaan porkkanan viereen. Sipuli taas antaa herkästi makua, joten se on viisainta laittaa suolakurkun viereen. Ja keskelle jää punajuuri. Koskapa rosolliamme syödään vasta huomenna, laitoin eri ainesten väliin leivinpaperisuikaleet ja otan ne pois vasta juuri ennen tarjoilua.

Rosollin seuraksi tulee tietenkin kastike. Sen teen vasta huomenna. Kastikkeen valmistan vatkaamalla kerman vaahdoksi ja lisäämällä siihen hiukan etikkaa, suolaa, sokeria, valkopippuria ja punajuuren lientä. Tykkään hennon vaaleanpunaisesta, melko makeasta rosollin kastikkeesta. Laitan kastikkeesta kuvaa sitten jälkikäteen tähän samaan postaukseen.

Tässäpä jälkikäteen lisätty tärähtänyt kuva rosollin kastikkeesta.

Teijan joulukoti











torstai 22. joulukuuta 2011

Joulukortteja

Meille on tullut aivan upeita itsetehtyjä joulukortteja tänä vuonna!!! Näiden lisäksi on tullut vielä hienoja lapsista ja lemmikeistä tehtyjä kortteja, joiden kuvia en tänne luonnollisestikaan laita. Ja postipojillahan on vielä yksi päivä aikaa tuoda kortteja, jos jokin ei ole vielä tullut perille. :)









Marzzulta saamassani kortissa oli lisäksi mukana aivan upeat käytetyistä joulupostimerkeistä tehdyt korvikset!!

Tonttuja

Meille muutti eilen tonttuja, joten nyt on parasta olla kiltisti!


Mieheni veljen vaimo oli tehnyt meille ihanan tonttu-ukon neulomalla. Ja sehän hyppäsi joulurekeen istuskelemaan samantien, kun päästiin kotiin. Saa nähdä raaskinko laittaa kesäksikään piiloon!


Työkaverilta sain tonttutytön, joka vartioi kynttilää. Niiiin söpö tämäkin!!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Suklaa-vadelmamuffinssit

Toiset eilen tekemäni muffinssit onnistuivat hyvin heti ensimmäisellä yrittämällä. Valkosuklaan, vadelman ja kaakaon yhdistelmä muffinsseissa toimii todella!!! Nämä muffinssit valmistuivat ohjeella, jonka löysin vuoden 2010 Kaikkien aikojen joulu -lehdestä.

Suklaa-vadelmamuffinssit

100 g voita
100 g valkosuklaata
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl jäisiä vadelmia

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Rouhi suklaa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään. Kääntele munasokerivaahtoon varovasti vadelmat ja suklaarouhe. Lisää jauhoseos ja voisula varovasti käännellen. Lusikoi taikina muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa n. 12 minuuttia.

Ohjeeseen kuului lisäksi kuorrutus, jonka jätin tekemättä. Otettuani muffinssit uunista, ymmärsin kuorrutuksen tärkeyden. Niin hyvänmakuisia kuin näistä muffinsseista tulikin, niin ulkonäkö ei ole kaunein mahdollinen. Osa vadelmista oli muffinssien pinnassa ja ne kohdat eivät näyttäneet hyvältä. Tällainen kuorrutus ohjeessa vielä oli:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g huoneenlämpöistä voita
500 g tomusokeria

Vatkaa tuorejuusto ilmavaksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon voi ja jatka vatkaamista, kunnes seos on tasaista. Lisää tomusokeri ja vatkaa seos sileäksi pienellä nopeudella. Levitä tai pursota kuorrutus jäähtyneiden muffinssien päälle.

Koskapa minulla ei ollut nyt aineksia kuorrutusta varten, laitoin sokerikuorrutetta koristeeksi peittämään pahimmat kauneusvirheet. Mutta kauniita tai ei, nämä muffinssit vievät kielen mennessään!!




5aran kolmas paketti Salaiselta Jouluystävältä

5arakin on nyt saanut kolmannen eli viimeisen pakettinsa Salaiselta Jouluystävältä. Pakettiin pääset tutustumaan tästä.

Kaksi salaista pakettia on vielä saapumatta vastaanottajilleen. Nyt alkaa olla todella kiire, joten jos ei paketit ole vielä lähetetty, niin nyt salamana postiin ja pikapakettina lähetys, jotta ehtii vielä ennen joulua!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Pähkinä-suklaamuffinssit

Tänään keittiössä tuoksuivat jälleen muffinssit. Pähkinä-suklaamuffinsseilla aloitettiin. Resepti on joulukuun Yhteishyvä-lehden välissä olleesta Ruoka-liitteestä. Eli tällaisella ohjeella muffinssit syntyivät.

100 g margariiniä (käytin voita)
1 dl pähkinä-suklaalevitettä
80 g hasselpähkinärouhetta (laitoin puolet mantelirouhetta)
3 kananmunaa
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Pinnalle: pähkinä-suklaalevitettä (ja suolapähkinöitä).

Sulata rasva kattilassa. Siirrä kattila syrjään. Sekoita joukkoon pähkinä-suklaalevite ja pähkinärouhe. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kuivat aineet munavaahdon joukkoon vuorotellen pähkinä-rasvaseoksen kanssa. Jaa taikina muffinssivuokiin. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia (?). Kuorruta jäähtyneet muffinssit pähkinäsuklaalevitteellä ja koristele (rouhituilla suolapähkinöillä).

Hyvät puolet ensin. Maku on hyvä. Pähkinä ja suklaa nyt vaan sattuvat toimimaan yhdessä, eikä se ole tosiaankaan mikään uusi keksintö. Kivannäköisiäkin näistä tuli, kun levitti pähkinä-suklaalevitettä puolihuolimattomasti leivonnaisten päälle ja vähän jotain jouluista strösseliä lisäksi.

Sitten pääsemmekin ongelmiin. Kokeilin tänään reseptiä ihan ensimmäistä kertaa. Suurinta murhetta tuotti paistoaika. Lehden ohjeessa käskettiin paistamaan 20-25 minuuttia. Koska tein 12 muffinssin sijaan 18 muffinssia, laitoin paistoajaksi vain 18 minuuttia. Tässä vaiheessa olisi silti pitänyt hälytyskellojen soida. Ja soivatkin, mutten kuunnellut, kun yritin tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Miten kuivia tulee muffinsseista, jos ne ovat 200-asteisessa uunissa jopa 25 minuuttia??? Vastaus: ERITTÄIN KUIVIA. Ensimmäinen muffinssikehikollinen meni sitten siinä pilalle. 18 minuutin jälkeen muistuttivat enemmän korppuja kuin muffinsseja. Pystyy onneksi syömään, kun on paljon kuorrutusta ja iso lasi maitoa lisukkeena, mutta ei kyllä viitsi vieraille tarjota. (Työkavereille tiedoksi, että ette joudu/pääse syömään leipomuksiani huomenna niin kuin alunperin oli tarkoitukseni.)

Toisen kehikollisen kohdalla olin viisaampi. Pidin muffinsseja uunissa n. 15 minuuttia. Sekin oli ehkä pikkuisen liikaa, mutta ei sentään vielä pilannut muffinsseja. Kannattaa siis olla tosi tarkkana paistoajan suhteen. Mieluummin vaikka tökkii hammastikulla muffinsseja liian usein, kuin jättää ne kuolemaan uuniin.

Piparkakkutaikina

Vaaleanpunaisilla hyasinteillä ja piparkakkutaikinalla tulevat parhaat joulun tuoksut kotiin. Hyasintteja meillä jo olikin, mutta piparkakkutaikinan aioin jättää tekemättä. Siinä sitä nyt todistetusti kuitenkin on. Piparkakkutaikinaa. Heti valmistumisen jälkeen kuvattuna ja yön yli jääkaapissa olleena.


Tämä taikina ei nyt kuitenkaan ole piparien leipomista varten. Toki voin niitäkin tehdä, jos tähteeksi jää, mutta ihan muut leivonnaiset on nyt mielessä. Taikinan jatkokäytöstä lisää myöhemmin tällä viikolla. Se täytyy vielä mainita, että kyseiseen tarkoitukseen olisi kelvannut kaupan valmis pakastetaikina, mutta koska piparien tekemisessä parasta on juuri se taikinan keittely ja siitä tulevat tuoksut, niin en todellakaan halunnut ostaa valmistaikinaa.

Paraisten piparkakkutaikinaa on äitini tehnyt niin kauan kuin muistan ja samaa reseptiä käytän minäkin.

Paraisten piparkakut

1,5 dl siirappia *
2 dl sokeria *
250 g voita tai margariiniä *
1 tl kanelia *
1 tl inkivääriä *
1 tl neilikkaa *
0,5 rkl pomeranssinkuorta *
2 kananmunaa
1 tl suolaa
2 tl soodaa
500 g vehnäjauhoja

Kiehauta *:llä merkityt aineet keskenään ja vatkaa kylmäksi. Lisää kananmunat yksitellen. Lopuksi  lisätään jauhot, joihin on sekoitettu suola ja sooda. Taikina saa kovettua seuraavaan päivään. Piparit paistetaan 200 asteessa.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Punaviini joulupöytään

Ainoa alkoholijuoma, jonka hankimme jouluksi on punaviini jouluaterialle. Tänä vuonna valitsimme espanjalaisen viinin Artesa Christmas Classic. Koemaistoimme viiniä viikonloppuna ja osoittautui niin hyväksi, ettei toista vaihtoehtoa tarvinnut edes miettiä. Tempranillo-rypäleestä valmistettu vuoden 2009 luomuviini on keskitäyteläinen, keskitanniininen, tummakirsikkainen, kypsän karpaloinen ja mausteisen tamminen. Pullon hinta on 9,99€. Sopii sekä porsaan että kalkkunan kanssa. Jos tämän viinin aikoo hankkia, ei kannata jättää ostoksia viimeiseen päivään. Jouduimme käymään kahdessa Alkon myymälässä, ennen kuin saimme haluamamme. Alkon nettisivuilta kyseisen tuotteen sivulta pystyy tarkistamaan, missä myymälöissä tuotetta on hyllyssä.


(kuva lainattu Alkon internet-sivuilta)

Joulureki 1

Olen viimeinkin saanut ensimmäisen joulurekeni. Tämän blogin perustamisen jälkeen olen ensimmäistä kertaa ruvennut kaupoissa katselemaan "sillä silmällä" jouluisia rekikoristeita. Otsikon numeroinnilla aavistelen sitä, että tämä reki ei välttämättä jää minun ainoaksi joulureeksi.

Sain tämän kauniin joulureen Wiltsun minulle tekemästä joulukalenterista. Sen oli alunperin pitänyt olla jouluaaton lahja, mutta oli kyllä mukava saada se jo nyt. Reki saa toistaiseksi toimittaa joulukorttipidikkeen virkaa (niin kauan, kun ne siihen vielä mahtuvat). Joulukorteista puheen ollen, tänä vuonna on tipahdellut aivan ihania ja tavallisista poikkeavia joulukortteja postilaatikkoomme.


Pidän joulukorteista todella paljon ja minulla on tallessa kaikki joulukortit (ja kaikki muutkin kortit), jotka olen koskaan saanut. Joskus olen yrittänyt askarrella vanhoista joulukorteista jotakin, mutta suurta tuskaa muistoista luopuminen on tuottanut, joten ne yritelmät olen jättänyt sikseen jo kauan sitten.

Muitakin kivoja juttuja Wiltsun joulukalenterista on putkahdellut. Tässä muutamia:


Käsi- ja vartalovoiteeksi naamioituneita muffinsseja.


Kynsiviiloiksi naamioituneita muffinsseja.


Jouluinen muistikirja. Joulujutuille pyhitetyt muistikirjat tuntuvat olevan nyt blogeista päätellen in. Sain tämän jo ensimmäisestä luukusta, mutta en ole vielä mitään siihen kirjoittanut. Toivoisin osaavani käyttää tätä. Ensi vuonnahan se selviää, että osaanko. Minulla on vain sellainen ongelma, että minulla on todella valikoiva muisti. Muistan kaikki jouluun liittyvät asiat paremmin kuin mitkään muut asiat. Minun ei tarvitse merkitä niitä mihinkään ylös ja silti voin olla ihan varma, että muistan ne. Ehkäpä voisinkin kirjoittaa uuteen muistikirjaani joitain muita asioita, jotka tuppaavat painumaan liian syvälle aivoihin niiden jouluasioiden taakse. Samaa tarkoitusta varten tuli myös tämä syötävän söpö kissamuistikirja.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Perhe on paras - Isäni on turbomies

Kaksi elokuvaa, joiden nimet olen kuullut monet kerrat, mutta jotka näin ensimmäistä kertaa vasta tällä viikolla: Perhe on paras (The family man) ja Isäni on turbomies (Jingle all the way). Molemmissa riittää joulutunnelmaa alusta loppuun.
Isäni on turbomies -leffaa tähdittää Arnold Schwarzenegger. Oikein viihdyttävä elokuva, joka menee kyllä suklaarasian seurassa katsottuna, vaikken elokuvaan mitenkään hillittömästi ihastunutkaan.

Perhe on paras -elokuvasta sen sijaan taisi tulla kertaheitolla yksi kestosuosikeistani. Nicolas Cage sopii pääosan esittäjäksi paremmin kuin hyvin. Pidän elokuvista, joissa matkustetaan ajassa tai verrataan, miten eri tavalla asiat tällä hetkellä olisivatkaan, jos... Juoni on hurmaava, uskon jokaisen jouluihmisen ihastuvan tähän elokuvaan.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Marzzun kolmas paketti Salaiselta Jouluystävältä

Tänään postimies oli tuonut mukanaan minulle osoitetun paketin. Paketti sisälsi kauniin valkean tyynyliinaan, lumiukkosoppaa (nams), itsetehty avaimenperä/riippus, iloisia tonttuservettejä, kortin sekä enkelinsiivet, joissa oli kanelitankoja ja ah miten ihanalle ne tuoksuivatkaan :)

Lämmin kiitos ja leppoisaa joulun aikaa Salaiselleni ja kaikille muillekin tässä kivassa projektissa mukana olleille! :)

Toivottavasti Wiltsu ja Teija järjestävät tämän ensi vuonnakin :)

Tonttuillen: Marzzu


Suklaatikkarit ja kuorrutetut keksit

Vihdoinkin innostuin kokeilemaan marraskuussa ostamiani muotteja, joilla tehdään tikkareita ja kuorrutettuja keksejä. Eli näistä muoteista on kyse:

Keksinkuorrutusmuotteja oli kahta erilaista kuviointa ja tikkarimuotteja myöskin kahdet erilaiset. En tullut ottaneeksi kaikista valokuvaa paketissa ollessaan ja läpinäkyvistä muoteista on aika vaikea ottaa kuvaa enää sellaisenaan.

Käytin valkosuklaata, maitosuklaata ja tummaa suklaata sulatettuina erikseen. Sulatus onnistuu helpoiten mikrossa. Kokeilin levittää siveltimellä erivärisiä suklaita kuviokohtiin. Muuten onnistuikin, mutta suklaata kannattaa levittää mahdollisimman paksu kerros, jottei seuraava suklaakerros näy alta.

Keksien kuorruttamisessa ei muuten kannata käyttää liikaa suklaata. Sanoisin, että mieluummin liian vähän kuin liikaa. Ensinnäkin keksin alaosaan tulee leveämpi kaistale, jos suklaata on liikaa (kts. valko-maitosuklainen kuusi-keksi). Toiseksikin käyttämistäni Domino-kekseistä tulee melko tuhtia syötävää, jos suklaakuorrutus on kovin paksu.

Tikkareiden tikkuina käytin puisia varrastikkuja, jotka lyhensin sopivan mittaisiksi. Laitoin muotit jääkaappiin heti täyttämisen jälkeen ja annoin olla seuraavaan päivään. Jähmettyneet suklaat lähtivät yllättävän helposti muoteista irti.

Tällaisia suklaita sain näin ensikertalaisena aikaiseksi: