maanantai 31. lokakuuta 2011

Paljettikaktukset

Tekaisin eilen illalla telkkaria katsellessani tällaisia hassuja pieniä paljettikaktuksia. Maalasin pieniä styrox-palloja akryylimaalilla ja kuivumisen jälkeen liimasin ne pikkuriikkisiin kukkaruukkuihin kiinni. Liiman kuivuttua koristelin kaktukset samaan tapaan kuin joulupallotkin jokin aika sitten. Pujotin hopeanväriseen neulaan kaksi pientä helmeä sekä yhden paljetin ja tökin niitä palloihin. Toinen kaktus on kauttaaltaan ”piikkien” peitossa. Toiseen liimailin salaiselta jouluystävältäni saamia tekstitarroja(, jotka tietenkin menivät vinoon ja sekös minua vasta häiritsee) ja laitoin muutamia kaktuksenpiikkejä sinne tänne. Vasta valmiita kaktuksia katsellessani hoksasin, että olisi ollut kiva maalata ruukutkin vaikkapa hopeanvärisellä spray-maalilla, mutta sitä on näin jälkikäteen mahdotonta tehdä. Ensi kerralla sitten.





sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Joulu maalla –lehti




Olen aivan hurahtanut joululehtiin. Onneksi niiden sesonki on melko lyhyt, muuten kotimme kaapit täyttyisivät ääriään myöten joululehdistä turhan nopeasti. Tällä kertaa ostin Joulu maalla –lehden. En ole ostanut tätä lehteä aikaisempina vuosina, en edes muista onko se ollut myynnissäkään. Ostin lehden lähinnä siksi, että se oli edullisempi muihin joululehtiin verrattuna (6,90€). Yllätyin kuitenkin iloisesti, kuinka monipuolinen sisältö lehdessä on. Uppouduin pitkäksi aikaa lukemaan joulukotien sisustuksista haaveillen samalla oman kodin jouluasusta, kunhan ensin pääsemme vesivahingon aiheuttamasta remontista eroon. Pidin myöskin jouluisten herkkujen ohjeista. Tyrniglögiä nyt täytyy ainakin kokeilla. Askarteluvinkitkin olivat mukavia, erilaisia kuin muissa joululehdessä. Oikein mukava lehti, saatan hyvinkin ostaa tämän jatkossakin. Kaiken lisäksi Joulu maalla –lehden nettisivulla on lukijakysely, jonka palkintona on Pentikin 477 euron arvoinen astiasto. Kannattaa ilman muuta käydä osallistumassa, jos lehden on tullut hankkineeksi.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Kolmet muffinssit

Täydellisen muffinssin metsästykseni jatkuu vaan, mutta tämänkertaisilla leipomuksilla pääsin jo hyvin lähelle tavoitetta. Tein Leivotaan-lehden ohjeilla kuppikakkuja eli muffinsseja, joiksi niitä mieluummin kutsun. Tällaisilla ohjeilla muffinssit valmistuivat:

Minttusuklaakuppikakut

100 g voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaota
10 After Eight –suklaapalaa

Sulata voi ja lisää sekaan maito. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon puolet voimaitoseoksesta. Sekoita jauhot, leivinjauhe, kaakao ja pilkotut After Eight –palat. Lisää kuivat aineet massaan ja kaada joukkoon vielä loput voimaitoseoksesta. Paista 200 asteessa n. 17 minuuttia.

Piparikuppikakut

100 g voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl piparkakkumaustetta (tai 1 tl kanelia, 1 tl neilikkaa ja 1 tl inkivääriä)

Sulata voi ja lisää sekaan maito. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon puolet voimaitoseoksesta. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja mauste(et). Lisää kuivat aineet massaan ja kaada joukkoon vielä loput voimaitoseoksesta. Paista 200 asteessa n. 17 minuuttia.

Sahramikuppikakut

100 g voita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ g sahramia

Sulata voi ja lisää sekaan maito. Vatkaa kananmunat, sokeri ja jauhettu sahrami vaahdoksi. Lisää vaahtoon puolet voimaitoseoksesta. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Lisää kuivat aineet massaan ja kaada joukkoon vielä loput voimaitoseoksesta. Paista 200 asteessa n. 17 minuuttia.

Kaikista muffinsseista tuli todella hyviä. Erityisesti minttusuklaamuffinssit sulattivat minut aivan täysin. Piparimuffinssit ovat myös oikein makoisia ja varmasti teen niitä toisenkin kerran. Sahramimuffinssit saavat minun puolestani jäädä. En ole aiemmin käyttänyt sahramia mihinkään, enkä taida käyttää jatkossakaan. Maku ei ollut minun mieleeni.

Jokaisesta annoksesta piti tulla 12 muffinssia. Lehtien ruokatoimittajilla on joko todella isot muffinssivuoat tai todella huonoa leivinjauhetta, kun he saavat noin ison taikinan mahtumaan kahteentoista muffinssivuokaan. Ohjetta uskollisena noudattaen jaoin siis minäkin taikinat kahteentoista vuokaan. Käytän metallisia muffinssikehikkoja, joihin laitan paperivuoat. Eli muffinssini pysyvät kasassa, vaikka taikinaa olisi liikaakin. Minttusuklaamuffinssit tulivat reilusti yli. Paistumista katsellessani mahanpohjassa tuntui pelottava kihinä, että joutuuko tässä vielä uunin pesuun. En joutunut. Taikina pysyi juuri ja juuri kehikon sisäpuolella. Seuraavalla kerralla tosin jaan taikinan suosiolla n. 20 vuokaan. Piparimuffinssit pysyivät vuoissa vähän paremmin. Mutta nekin laitan seuraavan kerran vaikkapa 16 vuokaan. Sahramimuffinssit pysyivät parhaiten vuoissa, mutta nekin olisivat tarvinneet pari vuokaa lisää. Pienempiä muffinsseja tehdessä paistoajankin voinee kutistaa siihen 15 minuuttiin, joka ohjeessa neuvottiin.

Kuorrutus oli sitten seuraava haaste. En ole aiemmin tehnyt pursotuskuorrutusta muffinsseihin, joten vähän jänskätti sekin osuus.

Kuorrutus

200 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia-juustoa)
75 g huoneenlämpöistä voita
1 tl vaniljasokeria
2 dl tomusokeria
1 rkl sitruunamehua
muutama tippa karamelliväriä

Vatkaa kaikki kuorrutusaineet tasaiseksi taikinaksi sähkövatkaimella. Pursota kuorrutus muffinssien päälle. Aloita pursottaminen ulkoreunasta ja etene kohti keskustaa.

Kuorrutteesta tuli helpostipursotettavaa ja koristeleminen oli oikein mukavaa puuhaa. Kuorrutteen makuun en sen sijaan ollut tyytyväinen. Sitruunamehu oli mielestäni turha lisä kuorrutteeseen. Valitettavasti olen huono leivontakemiassa, mutta jotenkin en usko sitruunamehulla olevan mitään korvaamatonta roolia tässä kuorrutteessa. Tuorejuuston sijalla aion jatkossa kokeilla Sunnuntai Vanilja rahkavalmistetta. Pidän sen mausta enemmän kuin tuosta Philadelphia-juustosta.

Näin ensimmäiseksi kerraksi olen erittäin tyytyväinen tähän ohjeeseen. Noiden muutamien pikkumuutosten jälkeen täydellisen muffinssin metsästykseni voi hyvinkin päättyä näiden muffinssien myötä. Tässä vielä muutamia kuvia lopputuloksista.





perjantai 28. lokakuuta 2011

Joulu, joulu, armas aika

Ritva Lehmusoksan Joulu, joulu, armas aika – suuri suomalainen joulukirja on ollut kirjahyllyssäni jo vuosikausia. Ensimmäinen painos on ilmestynyt jo vuonna 1994, oma kirjani on neljännestä painoksesta vuodelta 1998. En tiedä saako tätä enää uutena mistään, mutta huuto.netissä ainakin näytti kirjaa olevan myynnissä.

Kirja alkaa ensimmäisestä adventista ja päättyy nuutinpäivään. Matkan varrella koetaan toinen, kolmas ja neljäs adventti, itsenäisyyspäivä, Lucianpäivä, joulu, uusi vuosi ja loppiainenkin. Kirjassa on niin ruokaohjeita kuin askartelujakin, joululauluja ja perinteitä unohtamatta. Runoja ja jopa joulusatukin kirjasta löytyy. Kaiken kaikkiaan ihana kirja, joka kuuluu jouluiseen käsikirjastooni, josta etsin innoitusta joulunalusaikaan.

Joulun Taika-lehti



Uusin Taika-lehti on pullollaan jouluisia askarteluja ja pieniä käsitöitä. Minun täytyy nyt myöntää, etten ollut koskaan ennen pitänyt käsissäni yhtäkään Taika-lehteä. En edes tiennyt tällaisen lehden olemassaolosta. Siksipä oli sitäkin suurempi yllätys, miten kivoja juttuja tästä lehdestä löytyi. Olin yllättynyt myös siitä, miten helppoja ohjeita tässä lehdessä oli. Ei kuitenkaan liian helppoja, mutta sen verran helppoja, että tällainen askartelua aloitteleva aikuinen osaa varmasti tehdä ohjeiden perusteella juuri sitä mitä on tarkoituskin. Lehdessä on mm. ihania kartonkikukkasia, joulukorttivinkkejä, koristeellisia paperitähtiä, paperisia amarylliksiä (näyttävät ihan oikeilta), monenlaisia tonttuja ja enkeleitä ja paljon muuta. En vielä ole päättänyt, mitä näistä aion itse tehdä, mutta jotain aivan varmasti kuitenkin.

torstai 27. lokakuuta 2011

Joulusuklaata

Kauppojen karkkihyllyt alkavat olla jo täynnä jos jonkinnäköisiä erikoismakeisia joulua varten. Usein tarjolla on myös erityisiä joulusuklaita, jotka on jotenkin yritetty saada maistumaan joululle. Tähän mennessä en ole pitänyt yhdestäkään niistä. Joulusuklaisiin on poikkeuksetta lisätty rusinoita tai piparinpalasia tai kuivahedelmiä tai jotain muita nöttösiä, jotka ovat häirinneet suklaansyöntiä siinä määrin, että paria palaa pidemmälle en ole päässyt. Mutta nytpä on Fazer vihdoinkin keksinyt oikein hyvän joulusuklaan, joka näyttää hupenevan tätä kirjoittaessa varsin huolestuttavaa vauhtia.



Pakkaus muistuttaa valitettavasti edellisvuosien joulusuklaayritelmiä, joten melkein ohitin sen kaupassa. Onneksi kuitenkin rupesin aikani kuluksi lueskelemaan tuoteselostetta ja ilokseni huomasin, että tämän vuoden joulusuklaasta nöttöset ovat poissa! Koostumukseltaan suklaa muistuttaa Geishaa, mutta maku on aivan eri. Tarkalleen ottaen nämä ovat ”suklaakonvehteja, joissa mausteista tryffelitäytettä”. Mausteina on kardemummaa, neilikkaa, kanelia, inkivääriä ja muskottipähkinää. Erinomaisia ovat! Maistuvat ihanasti joululle, tuntuvat mukavalta suussa, ovat sopivan makeita ja käärepaperikin näyttää hyvältä (mietinkin tässä samalla, mitä niistä voisi askarrella). Suosittelen lämpimästi!

Tähän saakka paras löytämäni joulusuklaa on ollut Kultasuklaan Joulumuorin pipari-maitosuklaa. Tätä herkkua olen nähnyt myynnissä ainoastaan SantaParkissa, ja siellä käydessä tuleekin aina ostettua muutama levy jemmaan (mihin jemmaan, kotimatkallahan ne syödään). Tämä muistuttaa hyvin paljon Fazerin uutta joulusuklaata. Harmikseni minulla ei tuota Joulumuorin suklaata nyt, jotta voisin tehdä vertailua näiden kahden suklaan välillä. Mutta seuraavan SantaParkin reissun jälkeen sitten. Kultasuklaalla on nettikauppakin, josta tätä suklaata näköjään voi tilata, jos ei pääse Rovaniemellä käymään. Hinta tosin on melko kirpaiseva, 80 g maksaa suunnilleen saman verran kuin 320 gramman rasia Fazerin Joulusuklaata. Joten jos isompi makeanhimo yllättää, niin helppo on päättää kumpaan suklaaseen sijoittaa rahansa.

Jouluisia sarjakuvia

Niin kuin jo tiedätte, tykkään joulusta ihan mahdottoman paljon. Tykkään myös ihan yhtä paljon kaikesta mahdollisesta Disneyn lukemisesta ja tavaroista. Disney ja joulu samassa paketissa onkin suunnilleen parasta mitä kuvitella saattaa.

Viime viikolla ostin Aku Ankan taskukirjojen teemanumeron 27, jonka nimi on Pehmeä paketti. Eipä sen lukemista kauaa jaksanutkaan pitkittää. Kaikki jutut olivat jouluisia ja Disneyn tyyliin mukaansa tempaavia. Taskarissa seikkailevat pääosissa Aku, Touho, Taikaviitta, Milla, Mikki ja Roope ja sivuosissa paljon muitakin Ankkalinnan asukkeja. Pidin kaikista muista jutuista paitsi Taikaviitasta. Sekään ei johtunut jutusta, vaan en ylipäätäänkään pidä koko Taikaviitasta. Mitä vähemmän Taikaviittaa, sen parempi. Ainoa miinus (Taikaviitan lisäksi) tässä taskarissa on se, että jotkut jutut olivat jatkoa edelliselle jutulle. Mieluummin lukisin itsenäisiä juttuja. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihanaa jouluista lukemista, kannattaa ostaa vaikka joululahjaksi sarjakuvien ystävälle.

Aikaisemmilta vuosilta ehdottomia sarjakuvasuosikkejani ovat kokoelmaboxit Aku Ankan Joulumanteli 1963-1972 ja Aku Ankan jouluparaati. Molemmat ovat näköispainoksia alkuperäisistä. Joulumanteli on painettu vuonna 2004 ja Jouluparaati 2005. Joulumantelithan ilmestyivät Aku Ankan tilaajalahjoina vuosina 1963-1972 ja Jouluparaatit samaten Aku Ankan ylimääräisinä numeroina vuosina 1952-1962, 1977, 1983 ja 1985. Sekä Joulumanteleissa että Jouluparaateissa on aivan täydellinen vanhan ajan joulutunnelma. Osa näistä helmistä on minulla myös alkuperäisinä, mutta pysyvätpähän ne paremmassa kunnossa, kun lueskelen näköispainoksia. Luen joka joulu molemmat boxit ainakin kerran läpi. Ovat ehdottomasti Disneyn tuotantoa parhaimmillaan.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Suklaapikkuleivät

Löysin näiden pikkuleipien idean Kotilieden suuresta joulukirjasta. Kirjassa oli suklaapötkön ohje, jota hieman muokkasin. Muutin sitten nimenkin suklaapötköstä suklaapikkuleiviksi. En halunnut käyttää nimeä suklaapötkö, koska… en halunnut. En myöskään ole ollenkaan varma, ovatko nämä edes pikkuleipiä vai makeisia. Jokainen syöjä päättäköön itse.

Tällaisella reseptillä mentiin:

200 g tummaa suklaata
3 rkl voita
(½ dl sokeria)
1 ½ dl mantelirouhetta
195 g (paketillinen) murokeksejä
3 rkl aprikoosimarmeladia
2 kananmunan keltuaista

Sulata suklaa voin kanssa mikrossa. Murskaa keksit rouheeksi. Lisää suklaavoiseokseen sokeri, mantelirouhe, murokeksirouhe sekä marmeladi. Sekoita hyvin. Lisää keltuaiset. Muotoile taikina leivinpaperin avulla pötköksi tai kahdeksi (halkaisija n. 5 cm). Anna pötkön olla jääkaapissa vähintään kaksi tuntia. Poista paperi ja viipaloi pötkö paloiksi.


Näistä tuli kivoja, mutta ällömakeita. Laitoin omaan tekeleeseeni sokeria tuon puoli desilitraa, mutta jos teen näitä toisen kerran, en laita sokeria ollenkaan. Suklaassa, kekseissä ja marmeladissa on aivan tarpeeksi makeutta. Minun pikkuleipäni ovat halkaisijaltaan isompia kuin 5 cm, mutta pienempi olisi parempi juuri makeuden takia. Näistä voisi tehdä myös vieläkin ohuemman pötkön, jolloin leikatut viipaleet voisi laittaa makeisvuokiin ja koristella jouluisin koristein.

Kauneimmat Joulun käsityöt


Viihdyn kauppojen lehtihyllyllä näin joulun alla melkoisen hyvin. Joka vuosi sieltä löytyy enemmän ja enemmän ihania joululehtiä. Viime kauppareissulta lähti mukaan Kauneimmat Joulun käsityöt –lehti. Vaikka siitä on jo aikaa, kun viimeksi tein mitään käsitöitä, niin tätä lehteä selaillessani olen vakavasti harkinnut ristipistotöiden tekemistä ja neulomista pitkästä aikaa. Vielä en ole laittanut yhtäkään käsityötä alulle, mutta mielessä pyörivät, joten saa nähdä miten käy. Yksi juttu lehdestä tulee kyllä ihan varmasti tehtyä. Nimittäin lumiukko, joka tehdään virkkaamalla styroksipallojen ympärille valkoisella langalla. Muitakin jouluisia käsitöitä lehdessä on mukavasti: neulottuja tonttuja, huovutettuja tonttuja, toisenlaisia huovutettuja tonttuja, enkeleitä sun muita pikkujuttuja, isommista käsitöistä puhumattakaan. Tämä on taas niitä lehtiä, jotka laitetaan säilöön ja avataan aina joulun lähestyessä vuosi vuodelta uudelleen.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Oulussa on jo joulu!

Täällä Oulussa on jo niin joulu, etten meinaa nahoissani pysyä! Kaupungille, keskelle toria on tuotu valtavan suuri, ihana joulukuusi. Kuusen ympärille on jäädytetty luistinrata. Japanilainen kuvausryhmä on tullut tänne kuvaamaan Pepsi-mainosta ja torille tehty joulu on rekvisiittaa. Mutta voi, niin mieluista rekvisiittaa ainakin minun mielestäni! Kävin ihastelemassa toria jo päivällä ja kuusen nähtyäni oli pakko mennä nyt yölläkin katsomaan, miltä siellä näyttää pimeän tullen. Harmikseni mukanani ei ollut kameraa, joten piti tyytyä kännykällä kuvaamiseen.
Tällaista oli päivällä:

Ja tällaista yöllä:

Kuusen ja luistinradan lisäksi kauppahalli ja kaikki muut ympärillä olevat rakennukset olivat täydessä valaistuksessa ja valojen heijastus näkyi taivaalla jo kaukana, kun lähestyimme toria. Valtavan suuret nosturit, telineet ja valonheittimet eivät näyttäneet niin jouluisilta, mutta se ei minua haitannut, koska katselin vain kuusta ja luistinrataa, jossa luisteli vihreisiin pukeutuneita tonttuja ja talvivaatteissa olevia ihmisiä.
Muut paikalla olleet ihastelijat tiesivät sanoa, että nyt on jo neljäs yö, kun torilla tapahtuu. En tiedä kuinka kauan kuvaukset kestävät, mutta minun on ihan pakko mennä huomennakin ihastelemaan näkyä kunnollisen kameran kanssa. Joulu on tullut!!!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pocahontasin talvinen tuulikello

Kirjoitin tässä jokin aika sitten kirjasta Parhaat jouluaskartelut. Joulupallojen lisäksi lupasin toteuttaa lukijatoiveena kirjassa olevan ohjeen Pocahontasin talvinen tuulikello.
Olen tässä nyt epätoivoisesti, hyvin epätoivoisesti yrittänyt kerätä tarvikkeita tuulikellon valmistamiseen. Nyt luovutan. Kynnyskysymykseksi osoittautui käpy. Ohjeessa käskettiin käyttämään 30 cm pitkää käpyä. Ymmärrätte varmaan, että sellaista ei ole löytynyt. No, otin maalaisjärkeni käyttöön ja päätin etsiä mahdollisimman suuren kuusenkävyn. Asun kaupungissa ja täällä pelkästään kuusen löytäminen tuntuu olevan hyvin vaikea tehtävä. Ja sitten siinä kuusessa pitäisi olla käpyjäkin. Mielellään alaoksilla tai maahan pudonneena. En ole koskaan ennen ajatellut, miten vähän kuusia tämän kaupungin metsissä ja puistoissa kasvaa. Eli en ole löytänyt käpyä. Kävyttömyyden käsitettyäni olen yrittänyt etsiä kaupoista jotain vastaavaa, jota voisin käyttää kävyn tilalla, mutta mikään muu ei tunnu sopivan tuulikellon tyyliin. Joten tuulikello jää tällä kertaa valitettavasti tekemättä.

Mutta tämän kirjasta lainatun kuvan avulla pystytte tekin tekemään tuulikellon, jos löydätte kävyn. Ohje on yksinkertainen ja kuva kertoo kaiken oleellisen. Koristeitahan voi käyttää ihan oman mielen mukaan, kunhan vaan on se käpy… Pyytäisin, että jos joku teistä tekee tämän tuulikellon, niin voisitteko lähettää minulle siitä kuvan Joulureen sähköpostiin? Olisi mukava nähdä millaisia tuulikelloja saitte aikaan.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Joulutorttukokeiluja

Löysin vuoden 2009 Kaikkien aikojen joulu –lehdestä kivantuntuisen suklaa-pähkinäjoulutorttujen ohjeen. Torttutaikinalevystä otetaan (vaikkapa juomalasilla) pyöreitä kuvioita. Paistetaan pyörylät uunissa. Jäähtyneenä halkaistaan pyörylät ja väliin laitetaan suklaapähkinälevitettä. Tällaisia tuli:

Vaikka tykkään makeasta ihan mahdottomasti, nämä olivat kuitenkin liian imeliä minunkin makuuni. (Tosin olen ruvennut jo epäilemään makuaistiani, koska näitä liian makeita tulee nykyään vastaan turhankin usein.) Idea oli kuitenkin kiva. Tortuista tuli suupalan tai kahden kokoisia, mukavasti syötäviä leivoksia. Siispä tein seuraavaksi samoja torttuja suolaisella täytteellä.
Toisen testierän täytteiksi kokeilin kylmäsavulohilevitettä, savuporosulatejuustoa, nakkia ja sinappia, valkosipulilevitettä sekä chevrejuustolevitettä. Näistäpä tulikin sitten paljon parempia. Tykkäsin erityisesti kylmäsavulohilevitteestä. Yllättäjätäytteeksi nousi nakki ja sinappi. Voisin varsin hyvin tekaista näitä illanistujaisiin ja taatusti menisivät parempiin suihin. Näissä leivonnaisissa tuo tekaisu on juuri se paras osa, koska nämä todella ovat nopeita ja helppoja tehdä.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Marabou Symphony –konvehdit

Joulumakeiset ovat jälleen tulleet kauppoihin. Lähes konvehtien syömistäkin mukavampaa on hypistellä ja ihastella uusia ihania pakkauksia kaupassa. Tänään käsiini jäi uusi Marabou Symphony –konvehtirasia ja sehän tuli oikein kotiin asti.

Rasiassa on 400 g maitosuklaakonvehteja ja hinta oli 4,85€. Rasiasta löytyi nämä konvehdit: pähkinäcrisp, suklaamedaljonki, appelsiinitryffeli, suklaatryffeli, toffee sinfonia, pähkinänougat, mansikkakonvehti, karamelli ja hasselpähkinäkinuski.

Jo ennen rasian avaamista ihastuin konvehtilajitelmaan. Nimien perusteella tykkäisin kaikista muista paitsi appelsiinitryffelistä. En vain pidä appelsiinin ja suklaan yhdistelmästä, joten tätä konvehtia en edes maistanut. (Mieheni maistoi ja kommentti oli: ”ihan ok”.) Kaikkia muita konvehteja maistoin. Ja tykkäsin paljon. Tykkäsin jokaisesta erikseen. Mutta. Tässä rasiassa on yksi mutta. Tuli äklö olo jo kolmannen konvehdin jälkeen. Se aiheuttaa melkoisen ristiriitaisia tunteita. On oikein hyvä, jos ei pysty syömään enempää kuin kolme konvehtia. Siitä tulee itselle todella hyvä omatunto, kun säästyy neljännen, viidennen, kuudennen ja ties kuinka monennen konvehdin kaloreilta. Mutta miksi laittaa 400 g konvehteja yhteen rasiaan, jos pystyy syömään vain kolme? Minulle olisi riittänyt 100 gramman rasia varsin hyvin. Se olisi voinut olla halvempikin. Voihan se olla, että konvehtirasioiden suunnittelussa on ajateltu, että samasta rasiasta syö useampi ihminen, mutta minun rasiasta ei yleensä syö. Eikä se ajatus nyt paljon lämmitä, kun tuijotan noita konvehteja, tiedän niiden olevan hyviä, mutta maistettuani jo yhden jokaista (paitsi appelsiinitryffeliä), oksentaisin ihan varmasti, jos söisin vielä yhdenkin lisää.

Lyhykäisyydessään siis: Marabou Symphonyt ovat aivan ihania konvehteja, mutta saisinko niitä (myös) pienemmissä pakkauksissa, kiitos!

torstai 20. lokakuuta 2011

Banaanimaustekakku

Maustekakku kuuluu jouluun. Perinteinen maustekakku on mielestäni hyvin jouluinen, joten näin lokakuussa voi aloittaa makuun totuttelemisen tällaisella vähän erilaisella versiolla. Banaanimaustekakun ohje on Kiireisen Kokkaajan Keittokirjasta. Olen tehnyt tämän kakun ensimmäisen kerran noin viisitoista vuotta sitten, kun opettelin ensimmäisessä omassa kodissa keittiötaitoja. Helppo ohje, on onnistunut joka ikinen kerta (jopa silloin ensimmäisellä kerralla). Ja näin se syntyy:

150 g voita
3 dl sokeria
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa
1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl kanelia
5 pienehköä banaania

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat joukkoon yksitellen. Sekoita keskenään vehnäjauhot, sooda, leivinjauhe ja mausteet. Hienonna banaanit. Lisää taikinaan vuorotellen jauhoseosta ja banaanimurskaa. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Kypsennä 200 asteessa n. 1 tunti. Kumoa jäähtynyt kakku vuoasta ja koristele tomusokerilla ja banaaniviipaleilla.

Kuten huomaatte, minun kakkuani ei koristeltu tomusokerilla eikä banaaniviipaleilla, koska se meni kahtena osana pakastimeen heti kuvaamisen jälkeen. Paistolämpötilasta sen verran, että pidin kakkua 180 asteessa 55 minuuttia ja riitti ihan hyvin. Mutta meillä onkin nyt ihan upouusi uuni, joten saa nähdä kuinka kauan se jaksaa noin innokkaasti paistella (vai lieko normaalia uunin toimintaa, johon minä vaan en ole tottunut).

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kakkupaperienkelit



Kun minä olin ihan pieni tyttö, siskoni tekivät joulukoristeeksi enkeleitä kakkupapereista ja enkelikiiltokuvista. Noita yli 30 vuotta sitten tehtyjä enkeleitä on äidilläni edelleen tallessa ja joka joulu ne otetaan esille uudelleen ja uudelleen. En ole itse koskaan aiemmin tehnyt noita enkeleitä, mutta nyt sen tein. Oli ihanaa tehdä niitä ja ne näyttävät todella kauniilta kynttilöiden valaisemassa kodissa. Minun mieleeni ovat etenkin hopean- ja kullanvärisistä kakkupapereista tehdyt enkelit.
Tarvikkeita ei tarvita paljon tähän askarteluun. Ainoastaan kakkupapereita, enkelikiiltokuvia ja liimaa. Enkelikiiltokuvien suhteen pysyttelin perinteisessä mallissa, mutta kakkupapereita löytyi kaupoista jos jonkin väristä. Ihan tavallisessakin kaupassa on ainakin valkoisia, kultaisia ja hopeisia kakkupapereita. Tiimarista löysin myös violetteja ja turkooseja. Ostin vain violetteja, koska en pidä turkoosista väristä lainkaan.
Leikkaa kakkupaperi puoliksi. Muotoile enkelille hame kääntämällä puolikas kakkupaperi kartioksi niin, että reunat tulevat takaa reilusti päällekkäin. Kun olet löytänyt sopivan muodon, paina hame litteäksi ja tee kevyt taitos reunoille, niin liimaaminen on helpompaa. Levitä liimaa sille kohdalle, jossa kakkupaperin reunat menevät päällekkäin. En liimannut pitsin kohtaa ollenkaan, pysyvät hyvin kasassa ilmankin. Liimaa vielä enkelin etupuolelle (siistimpi puoli) pääksi sopivankokoinen enkelikiiltokuva. Kun liima on kuivunut kunnolla, avaa enkelin helmaa pyöreämmäksi ja laita pöydälle seisomaan. Kakkupaperienkeli on valmis!

Näitä nyt sitten tuli askarreltua vähän enemmänkin…

maanantai 17. lokakuuta 2011

ARVONTA!!

Te lukijat olette ottaneet blogimme vastaan todella ihanasti! Senpä vuoksi päätimmekin järjestää arvonnan. Voit osallistua arvontaan jopa kolmella arvalla. Arvonnassa olet mukana, kun kommentoit tätä tekstiä. Yhden arvan saat kommentillasi. Toisen arvan saat, kun liityt blogin JULKISEKSI lukijaksi. Eli profiilikuvasi ja -nimimerkkisi näkyy blogin oikean reunan lukijaruudukossa. Muuten emme voi tietää, oletko lukija vai et. Kolmannen arvan saat, kun tykkäät blogistamme Facebookissa. Olisi mukavaa, jos kommentoidessasi mainitsisit, mistä asioista pidät blogissamme tai mitä toivoisit lisää. Laita kommenttiin myös maininta, kuinka monella arvalla osallistut. Anonyymit osallistujat, muistattehan merkitä nimimerkin tai sähköpostiosoitteen kommenttiisi.
Ja mitkä ovatkaan arvonnan palkinnot? Lähdemme Wiltsun kanssa käymään Rovaniemellä SantaParkissa ja Joulupukin Pajakylässä marraskuun viimeisenä viikonloppuna. Hankimme Pajakylän puodeista 30 €:n arvoisen jouluisen palkinnon arvonnan voittajalle. Toisena palkintona arvomme pienemmän yllätyspalkinnon. Lähetämme palkinnot voittajille Joulupukin Pääpostikonttorista Napapiiriltä, sieltä lähetettyihin postilähetyksiin tulee Napapiirin erikoisleima. Palkintojen sisällöt siis selviävät vasta siinä vaiheessa, kun voittajat ovat saaneet pakettinsa. Toki paljastamme ne myöhemmin myös blogissa, jotta muutkin kuin voittajat pääsevät näkemään palkintojen sisällöt.
Osallistumisaikaa on 17.11. saakka. Arvonta suoritetaan 18.11. ja ilmoitamme voittajien nimimerkit samana päivänä täällä blogissa, joten muistathan seurailla postauksia silloin. Voittajien tulee lähettää nimensä ja postiosoitteensa Joulureen sähköpostiin viikon kuluessa arvonnan suorittamisesta, jotta saamme paketit varmasti matkaan Rovaniemen reissullamme.
Onnea arvontaan!!

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Mutta mitä tapahtui joulupukille 1, 2 & 3



Mutta mitä tapahtui joulupukille –leffat kuuluvat minulla jo jokaiseen joulunalusaikaan. Elokuvat ovat ilmestyneet vuosina 1994-2006 ja ne tulevat nykyään televisiostakin joka joulu. Näistä tulee ihana joulufiilis! Kaikki alkaa siitä, kun amerikkalaisesta viikonloppuisästä tulee yllättäen ihan oikea joulupukki. Vaikka elokuvien tapahtumapaikkana onkin pohjoisnapa eikä Korvatunturi, ei se ainakaan minun elokuvanautintoani heikennä lainkaan. Pienet asiavirheet sallittakoon. Olen jo kerran katsonut nämä elokuvat tälle syksylle, mutta tuskinpa jää yhteen katselukertaan tänäkään vuonna.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Jouluinen suklaakakku

Eilen meillä herkuteltiin tällaisella joulukoristeisella suklaakakulla.

Kakun vaiheiden ohjeet on otettu mikä mistäkin soveltaen, osa jopa omasta päästä. Pohja on sokerikakku kaakaolla maustettuna:

4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan. Paista kakkupohja 175 asteessa n. 30 minuuttia.

Leikkasin jäähtyneen kakkupohjan kolmeen osaan ja kostutin sen Sprite-limsalla. Väleihin tuli reilu kerros mustikkahilloa sekä tällaista seosta:

1 purkki tuorejuustoa (käytin Sunnuntai vanilja-rahkavalmistetta)
1 purkki Flora vispiä
200 g valkosuklaata
sokeria maun mukaan
vaniljasokeria maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan

Vatkaa Flora vispi vaahdoksi. Lisää vaahtoon tuorejuusto ja sulatettu valkosuklaa. Kääntele tasaiseksi seokseksi. Lopuksi mausta sokerilla, vaniljasokerilla ja sitruunamehulla.
Suklaan sulattaminen oli minulle vuosia se hankalin juttu, mutta nykyään onnistuu sekin. Pilko suklaa palasiksi mikronkestävään astiaan. Lämmitä mikrossa täydellä teholla 20 sekuntia kerrallaan ja välissä sekoita kunnolla. Kuppia ei ihan heti kannata laittaa takaisin mikroon, koska jos astiassa on vähänkin kuumaa suklaalitkua, niin loput suklaat sulavat melko hyvin jo sen ansiosta, kunhan sekoittelee reippaasti.

Suklaakuorrutus syntyi näin:

200 g maitosuklaata
150 g voita
¾ dl kermaa

Laita kaikki aineet mikronkestävään astiaan (suklaa palasiksi pilkottuna) ja sulata samaan tapaan kuin valkosuklaa yllä. Suklaa kannattaa olla huoneenlämpöistä ja voi jääkaappikylmää, niin ovat tasaveroinen pari.

Sitten vaan suklaakuorrutus kakun päälle tasaiseksi levittäen. Tönköhkö seos levittyy parhaiten.
Suklaakoristeet tein itse sulattaen tummaa suklaata silikonimuotteihin muutamaa päivää aikaisemmin. Lisäksi ripottelin kakun pinnalle kultakuulia.

Tämä kakku menee kyllä nopeasti parempiin suihin. On niin hyvää, että napa ratkeaa ennen kuin aivot käskee lopettamaan syömisen.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Joulu – sen historia, askareet ja herkut



Tämä Mysi Lahtisen joulukirja on aivan ihana sen ulkoasun ansiosta. Kirjassa on vanhan ajan henki, vaikka uusi kirja onkin. Sivut ovat kellertävät, kuvat vanhanaikaisia ja tekstin fonttikin muistuttaa enemmän kirjoituskoneen kuin tietokoneen jälkeä. Oma kirjani on painettu vuonna 2004, mutta sitä näyttää edelleen olevan myynnissä, kirjasta on tehty jo ainakin neljä painosta. Täytyy myöntää, että vaikka tämä kirja on ollut minulla jo vuosikausia, niin en ole koskaan tehnyt mitään kirjan ohjeiden mukaan. Kirjan täyttävät tarinat vanhoista jouluperinteistä sekä ruokaohjeet. Olen tyytynyt vain lukemaan juttuja ja ihastelemaan kirjan kauneutta. Jospa tänä jouluna vihdoin toteuttaisin jonkin ohjeista. Kirjan kuva paperiin käärityistä joulumakeisista näyttää niin suloiselta, että senpä voisi ottaa työn alle. Muutenkin joulumakeiset on varmaankin ainoa jouluun liittyvä askare, jota en ole koskaan tehnyt. Siinäpä haastetta lähikuukausille. :)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Jouluinen leipäkori

Joulushoppailu on kyllä ihanaa. Voittaa jopa tavallisen shoppailun. Menin lauantaina Kodin Ykköseen toiveenani löytää uusi leipäkori. Ja kappas vaan, siellä oli näin ihania koreja POISTOHYLLYSSÄ!!!



Ilmeisesti edellisvuosien jäänteitä, tuskin nyt uutta tavaraa olisivat poistoon laittaneet. Hintaa tällä korilla oli 5€, alkuperäinen hinta taisi olla lähemmäs parikymppiä. Eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä, tuleeko tämä kori meille vai ei. Kangassuojus on ainoastaan solmimalla kiinni, joten helppo pestä tai vaihtaa toiseen sesongin mukaan. Vaikka joulusta niin kovasti tykkäänkin, niin perhesovun ylläpitämiseksi joudun vaihtamaan joulukankaan tilalle toisenlaisen kuosin lähempänä ensi kesää. Mutta ei se mitään, kangassuojuksesta on helppo ottaa malli uuden ompelemiseen, on sen verran yksinkertaisesti tehty, että varmaan minäkin osaan.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Valkosuklaakirsikkakakku ja suklaalla kuorrutettu pähkinäkakku

Meillä on nyt uusi uuni, jipii! Sen kunniaksi rupesin tänään leipomaan kahdenlaista kuivakakkua. Ensiksi tein valkosuklaakirsikkakakun, joka onnistui aivan erinomaisesti, eikä siitä ole enää jäljellä kuin rippeet pakastimessa. Toiseksi tein suklaalla kuorrutetun pähkinäkakun, joka sekin maistui ihan taivaalliselta ja josta myöskään ei ole jäljellä enää mitään. Tosin hiukan eri syystä kuin edellisen kakun kohdalla, mutta siitä hieman myöhemmin lisää.

Valkosuklaakirsikkakakun ohje on napattu vuoden 2009 Kaikkien aikojen joulu –lehdestä.


Ohje on tämänmoinen:

200 g voita
2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
1 dl kermaa (tai maitoa)
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2 tl leivinjauhetta
100 g valkosuklaata
2 dl säilykekirsikoita

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita munat joukkoon yksi kerrallaan. Kääntele kerma seokseen. Yhdistä kuivat aineet, rouhittu valkosuklaa ja kuutioidut kirsikat keskenään ja lisää taikinaan. Kaada taikina jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa n. 50 minuuttia.
Oikeasti ohjeessa käskettiin yhdistämään vehnäjauho, vaniljasokeri, kaneli ja leivinjauhe ja ottamaan tästä jauhoseoksesta desi erilleen ja sekoittamaan loput taikinaan. Sen jälkeen valkosuklaarouhe ja kirsikkapalat piti yhdistää siihen jauhodesiin ja lisätä ne viimeiseksi taikinaan. Minusta tuo on aivan jonninjoutavaa säätämistä, enkä siis tehnyt niin, vaan nakkasin kaikki sekaisin yhdellä kertaa. Ja hyvin onnistui.

Kakusta tuli TOSI hyvää! Appivanhemmat sattuivat juuri käymään, kun kakku oli valmis ja meillä meni sitten kolmeen pekkaan melkein koko kakku kahvin kanssa. Mieheni ei pitänyt kakusta säilykekirsikoiden takia, joten hän jätti santsikierrokset väliin. Kieltämättä kakun ainoa pienenpieni miinus oli siinä, että säilykekirsikoiden teollinen maku erottui joukosta isomman kirsikkapalasen sattuessa kohdalle. Toimisi kyllä erinomaisesti ilman kirsikoitakin pelkkänä valkosuklaakakkuna. Voin silti vilpittömästi suositella tätä ohjetta joko kirsikoilla tai ilman.

Toinen yritelmäni tälle päivälle oli suklaalla kuorrutettu pähkinäkakku. Ohje on Kotilieden suuresta joulukirjasta ja se menee näin:

200 voita (tai margariiniä)
3 ½ dl sokeria
3 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
¼ tl leivinjauhetta
½ tl soodaa
ripaus jauhettua muskottipähkinää
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaota
2 dl maitoa
1 sitruunan mehu
1 dl pähkinärouhetta

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat. Yhdistä kaikki jauhot ja lisää seos vuorotellen maidon kanssa. Mausta taikina sitruunamehulla ja pähkinärouheella. (Minä käytin hasselpähkinärouhetta.) Kaada taikina jauhotettuun kuivakakkuvuokaan ja paista 175 asteessa 45 minuuttia.
Suklaakuorrutus: 100 g tummaa suklaata, 75 g voita,1/3 dl kermaa. Laita kaikki aineet kulhoon ja sulata mikrossa n. 20 sekuntia kerrallaan ja välillä sekoittaen.

Tämä suklaakuorrutus on eri kuin kirjan ohjeessa. Se löytyi minun reseptivihkostani, enkä muista millään mistä sen sinne olen kirjoittanut. Joltain kaverilta todennäköisesti.

Tästä kakusta tuli myös aivan mahdottoman hyvänmakuinen! Tosin sille kävi pieni onnettomuus, eikä siitä sen takia ole valokuvaa. Kuorrutin vielä aavistuksen verran lämpimän kakun suklaakuorrutteella ja päätin nostaa kakun toiselle lautaselle kullanvärisen kakkupaperin päälle valokuvausta varten. Aloin nostamaan kakkua kahdella kakkulapiolla ja sen jälkeen tapahtui jotain, mitä en pysty selittämään. Minun käsi tai kakkulapio osui johonkin, mihin ei olisi pitänyt osua ja kakku putosi lapioiden päältä haljeten neljään osaan lautasten väliin. Että näin. En sitten ottanut valokuvaa. Seuraavaksi lusikoimmekin kakkua mieheni kanssa parempiin suihin keittiön työpöydältä. Oli muuten hyvää! Ihan järjettömän hyvää! Oikeastaan parempi, ettei kakku säästynyt vieraille tarjottavaksi, koska siihen voi jäädä vaikka koukkuun. Minun pelini on jo menetetty. Olen koukussa ja teen tätä kakkua varmasti lisää (toivon mukaan paremmalla onnella).

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Joulua!

Ihania joulukirjoja tuntuu olevan aivan loputtomasti. Joulua! –kirja on yksi ihanien joulukirjojen sarjaan kuuluvista kirjoista. Kirjan on kirjoittanut ilmeisestikin norjalaiset Ingrid Espelid Hovig, Nina Dreyer Hensley, Jim Hensley ja Paul Løwe. Kirjan on suomentanut Päivi Kivelä. Kirja on ilmestynyt Suomessa vuonna 2004. En tiedä vieläkö tätä saa jostain.
Tästä kirjasta oli edellisen postauksen joulumuffinit. Kirjassa on todella monenlaista jouluherkkua. Kun seuraavan kerran teen pikkuleipiä, resepti tulee taatusti olemaan tämän kirjan Lasitähdet. Näyttävät niin iiiiihanilta, resepti kuulostaa hiukan haastavalta, mutta kyllä siitä selvitään, tavalla tai toisella. Kirjassa on myös mielestäni todella kummallisia jouluruokia. Siankylki. Juu. En aio kokeilla. Silava-jauhelihapihvit. Tämäkään ei ole testilistalla, ei todellakaan. Lienevät norjalaisten herkkuja. Yritin miettiä, että mikä suomalainen jouluruoka kuulostaisi ulkomaalaisen korvaan yhtä kummalliselta kuin siankylki suomalaiselle. En nyt ihan heti keksi… Tuleeko teille mieleen mitään?

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Muffinssikokeiluja

Tein tänään kahdenlaisia jouluisia muffinsseja. Molemmissa olisi hiomisen varaa. Koska en ole tosiaankaan parhaimmillani keittiössä, niin toivottavasti saan teiltä vinkkejä ohjeiden parantamiseen. Ensimmäiseksi tein joulumuffinit kirjasta Joulua!.

Joulumuffinien ohje

300 g voita
3 dl fariinisokeria
4 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
½ tl inkivääriä
50 g rusinoita
tomusokeria + vettä tai valmista sokerikuorrutetta

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan. Lisää jauhot, leivinjauhe, kaneli, inkivääri ja rusinat. Sekoita taikina hyvin. Kaada taikina muffinivuokiin. Paista 180 asteessa 10-15 minuuttia. Koristele jäähtyneet muffinit sokerikuorrutteella.

Tässä lopputulos:


Ohje on muuten oikein oiva, mutta mielestäni muffinsseista tuli liian kuivia. Olisiko teillä ehdotusta, miten niistä saisi mehevämpiä? Valmiiden muffinssien kostuttamisesta en ole kiinnostunut.
Toinen ohje, jota testasin tänään on marjamuffinit kirjasta Syystunnelmia ja joulun odotusta.

Marjamuffinien ohje

2 munaa
ripaus suolaa
3 ½ dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl maissitärkkelystä
100 g jauhettua mantelia
2 limetin kuoriraaste
1 tl leivinjauhetta
150 g punaisia viinimarjoja
150 g mustia viinimarjoja
2 rkl sokeria viinimarjojen sokerointiin

Vaahdota munat, suola ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, maissitärkkelys, mantelijauhe, pestyjen limettien kuoriraaste sekä leivinjauhe. Sekoita jauhoseos muna-sokerivaahtoon ja kääntele lopuksi joukkoon kevyesti sokeroidut, kohmeiset tai tuoreet marjat. Nostele taikinaa muffinivuokiin. Paista 180 asteessa 15-20 minuuttia. Koristele tomusokerilla.

Näiden muffinssien makuyhdistelmä on suorastaan täydellinen! Limen, mantelin sekä punaisten ja mustien viinimarjojen yhdistelmä tuntuu todella toimivan. Näitä haluaisin tehdä lisää, kunhan käytännön toteutuksen saisi vielä toimivaksi.

Ongelmaksi muodostui se kohta, jossa viinimarjat KÄÄNNELLÄÄN taikinan joukkoon. Ennen viinimarjojen lisäämistä taikinaan taikina oli melkoisen kovaa. Sopivin mieleeni tullut työväline taikinan kääntelyyn olisi ollut betonimylly. Sitä meillä ei ole. Käytin kaikkia mahdollisia vatkaimia ja kääntelyvälineitä mitä talosta löytyy. Tehosekoitinta en tohtinut käyttää, koska idea kuitenkin oli, että viinimarjat pysyvät kutakuinkin kokonaisina.

Lopputulos oli se, että muffinssivuokia täyttäessäni yritin laittaa suunnilleen tasaisesti viinimarjoja jokaiseen vuokaan ja toivoin, että uppoavat taikinaan. Niin tekivätkin, mutta silti jotain taisi mennä pieleen. Taikina jäi sisältä raa’aksi, vaikka pidin muffinsseja uunissa pidemmän aikaa kuin olisi kuulunut. Uunimme ei tosin ole parhaimmasta päästä ja uuden uunin hankinta onkin jo harkinnassa, mutta tähän mennessä olen kyllä saanut kaikki paistokseni kypsiksi, kunhan paistoaikaa ja/tai lämpötilaa lisätään. Nämä muffinssit siis jäivät raaoiksi keskeltä, muuten olisivat olleet lähestulkoon täydellisiä.

Onko teillä siis ideoita, että miten taikinan saisi ensinnäkin pehmeämmäksi ja toiseksikin paistumaan kunnolla (voisin kuvitella, että molempiin ongelmiin on yksi yhteinen ratkaisu)? Minun leivontataitoni rajoittuvat ohjeiden noudattamiseen, joten olen aivan neuvoton, kun pitää itse yrittää soveltaa jotain. Näistä muffinsseista ei sattuneesta syystä ole valokuvaa, koska puoliksi raa’at muffinssit eivät ole kaikista kuvauksellisinta materiaalia.