lauantai 26. lokakuuta 2019

Kirjasuosituksia

Vaikka Joulureki on nyt luovalla tauolla, halusin silti tulla kertomaan eräistä kirjoista, jotka ovat koskettaneet minua hyvin paljon ja auttaneet minua järjestelemään arvomaailmaani uudestaan. Kyseessä ovat Kaarina Davisin kirjoittamat kirjat Rankka kutsumus, Irti oravanpyörästä, Toisinnäkijän päiväkirja ja Toinen tie. Mikään ei ole aiemmin vaikuttanut minuun niin voimakkaasti kuin nämä kirjat. Voin lämpimästi suositella Kaarinan kirjoja itselle tai läheiselle joululahjaksi. Kirjoja pystyy helposti tilaamaan Kaarinan nettisivuilta täältä. Kaarina kirjoittaa myös blogia, jota pääset lukemaan täältä.


Rankka kutsumus – Sairaanhoitajan päiväkirja (2007) kertoo sairaanhoitajan arjesta. Vaikka kirja on kirjoitettu toistakymmentä vuotta sitten, on sen sanoma yhä erittäin ajankohtainen. Kirja valittiin Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi ilmestymisvuonnaan ja se sai Mielenterveysseuran tunnustuspalkinnon.



Irti oravanpyörästä (2010) kertoo nimensä mukaisesti oravanpyörästä hyppäämisestä ja elämän yksinkertaistamisesta. Vaikka ei tekisikään yhtä isoa muutosta kuin Kaarina on tehnyt, tästä kirjasta saa paljon vinkkejä kiireettömämpään ja vähemmän stressaavaan elämään. Tämän kirjan luin ensimmäisenä ja se antoi minulle paljon ajateltavaa. Olen onnellinen, että löysin tämän kirjan. Tämän jälkeen luin muutkin Kaarinan kirjoittamat kirjat.



Toisinnäkijän päiväkirja (2013) kertoo Kaarinan elämästä maalla ja luonnossa. Tämä on kiehtova kirja kaikille luonnonystäville niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Myös aiempien kirjojen teemat ovat voimakkaasti läsnä tässä kirjassa. InnoOmnia on valinnut Kaarinan vuoden 2012 Toisinnäkijäksi.



Toinen tie – tietokirjailijan elämää (2019) ilmestyi muutama kuukausi sitten. Kirja käsittelee kirjailijan työtä ja siinä samalla kertoo luonnonläheisestä elämästä. Itselleni tämä kirja antoi paljon uutta tietoa, sillä haluaisin niin kovasti olla kirjailija, mutta en ole tätä ennen tiennyt kirjan julkaisuun liittyvistä asioista yhtään mitään. Tämä kirja on nautinnollista ja ajatuksia herättävää luettavaa heillekin, jotka eivät kirjan kirjoittamisesta haaveile.


Päätökseni Joulureen tauosta on tehnyt hyvää ja syksyni on ollut stressittömämpi kuin aikaisemmat. Toki stressittömyyteen on muitakin syitä. Stressin takia karsin kaiken ylimääräisen elämästäni ja nyt on ollut hyvä aika miettiä, mitä asioita kaipaan takaisin elämääni, jos stressiä ei olisi. Joulurekeä kaipaan. Tällä hetkellä ajattelen, että ensi vuonna alan taas kirjoittaa Joulurekeen enemmän, mutta haluan tehdä sen ehkä hiukan eri tavalla kuin aiemmin. Minua on alkanut suuresti ahdistaa materialismi yleensäkin ja jouluun liittyen vieläkin enemmän. Joulussa minulle on aina ollut tärkeintä tunnelma ja perinteet, rauha ja hyvä olo. Jatkossa haluan Joulureen kirjoittamisessa nostaa jalustalle nämä minulle tärkeät arvot entistäkin voimakkaammin ja tehdä oman osuuteni joulun materialistisuuden vähentämiseksi. Mutta nämä tosiaan ovat tällä hetkellä alustavia suunnitelmia ja aika näyttää mihin suuntaan Joulureen tulevaisuus ohjautuu. Uskon kuitenkin Joulureellä vielä olevan tulevaisuutta.

Ihanaa jouluodotusta kaikille!

t. Teija

tiistai 27. elokuuta 2019

Hyvää Joulua 2019

Olen miettinyt paljon, pitkään ja hartaasti, että mitä teen Joulureen suhteen. Rakastan tätä blogia ja se on osa minua. Rakastan joulua vieläkin enemmän. Viime vuosina on valitettavasti ollut niin, että blogin kirjoittaminen on tuottanut enemmän stressiä kuin iloa. Siispä nyt on aika pitää tuumaustauko. Olen päättänyt, että toistaiseksi Joulureki hiljenee. Voi olla, että tauko kestää vain loppuvuoden tai sitten se on lopullinen. Kukaan ei sitä tässä vaiheessa tiedä. Jouluttamiseni jatkuu nyt Joulureen ulkopuolella ja kirjoittamiseen etsin uusia keinoja, sillä se on minulle hyvin tärkeä harrastus myös.

Vielä lopuksi kirjavinkki: Charles Dickensin Christmas Carol, suomeksi tunnettu parhaiten nimellä Saiturin joulu. Tämä kirja ei enempää esittelyjä kaipaa, se nyt vaan on niin ihana.

Hyvää Joulua!


sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Rajaton Joulu

Kävin perjantai-iltana Oulun Madetojan salilla kuuntelemassa ja katselemassa Rajaton-lauluyhtyeen joulukonserttia. En edes muista, kuinka mones Rajaton Joulu tämä minulle jo oli. Rajattoman joulukonsertti ei petä koskaan ja jos mahdollista, tämän vuoden konsertti oli vieläkin parempi kuin edellisvuosien. Rajattomassa on nyt mukana uusi upeaääninen sopraano. Kiertue on vasta aluillaan, joten kannattaa ostaa liput konserttiin, jos niitä jossain on vielä jäljellä.





Kotona jouluvalmistelut etenevät mukavaa vauhtia. Tosin vieläkään en ole leiponut muuta kuin joulutorttuja valmiista pakastetaikinasta. Ne ovatkin niin hyviä, ettei ole muuta kaivannutkaan. Tonttusetkin ovat saapuneet kesäpesiltään vartioimaan joulupuuhia. Tässä potretit muutamasta.




torstai 29. marraskuuta 2018

Joulunodotusta

Tämän syksyn teemoina ovat olleet uusi työ ja sitkeä flunssa, joten julkiselle jouluttamiselle ei ole riittänyt energiaa. Nyt flunssa alkaa onneksi olla takanapäin (ja toivottavasti uutta ei enää tule), joten pieni vilkaisu jouluun alkaa olla jo paikallaan.

Tänä syksynä hurahdin uudelleen tekemään joulupalloja, jollaisia tein Joulureen alkuaikoina syksyllä 2011. Seitsemän vuoden takaisia palloja pääsee katselemaan täällä ja täällä.

Pallojen teko alkaa valkoisista styroxpalloista, nauhoista, paljeteista, pienistä helmistä ja askartelunuppineuloista.



Valmiita palloja ja joukossa muutama, joista puuttuu vielä paljetit ja helmet.






Jouluvalojakin on paikoillaan jo yllin kyllin. Tässä pieni vilkaisu muutamiin:





Tämän vuoden joululehtivalikoima on ollut valitettavan huono. Jo kannet ovat olleet niin synkkiä, ettei lehti ole houkutellut lisää. Muutaman kuitenkin olen ostanut ja piparkakkulehti on ehdottomasti tämän vuoden ihanin!



Tämän joulukirjan sain lahjaksi. Kirjan antaja oli ostanut sen minulle joululahjaksi, mutta hoksannut, että jos saan sen jouluna, siitä on kunnolla iloa vasta seuraavaa joulua odotellessa.



Tällaisia verhoja olen etsinyt vuosia ja nyt viimeinkin löysin täydellisen kankaan, josta ompelin kappaverhot keittiöön! Lapsuudenkodissani oli melkein samanlaiset mistelikuvioiset verhot 80-luvun lapsuudessani, joten löytö oli enemmän kuin mieleinen.



Monia muitakin joulujuttuja on tekeillä, niistä lisää myöhemmin. Vaan leipomuksia en ole tehnyt vielä ollenkaan sen paremmin uusista kuin vanhoistakaan resepteistä, mikä on erittäin poikkeuksellista minun joulun odotuksessa. Jos ei leipomiskärpänen puraise, niin sitten ostetaan valmiina. Joulu tulee joka tapauksessa!

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Joulukalenterit



Aivan kuten kuutena edellisenä jouluna, myös tänä vuonna täytin joulukalenterit kummipojalle ja hänen siskolleen. Nämä samat puiset kalenterikehikot ovat olleet käytössä vuodesta 2013 ja kestävät vielä pitkään. Vuosien varrella joulukalenterien suosikkitäytteiksi ovat nousseet legot, joten tänäkin vuonna jaoin molemmille omat legopaketit joulukalentereihin kokoamisjärjestyksessä ja ohjeineen. Lisäksi luukkuihin tuli karkkeja. Jotkut legopalikat olivat liian isoja kalentereihin, joten ne on laitettu pieniin numeroituihin pusseihin ja pussit erilliseen lahjakassiin. Tällaisten päivien ohjelappusessa on teksti, jossa neuvotaan ottamaan lisäpussukka lahjakassista. Tänä vuonna laitoin ensimmäistä kertaa luukkujen alareunoihin tarrat "sineteiksi". Lapset ovat tänä jouluna 7- ja 9-vuotiaita, joten mielessäni käväisi pieni pelko (toivottavasti aiheeton), että luukkuihin saatettaisiin kurkistella ennen aikojaan. Tokihan kurkistelu nytkin on mahdollista, mutta ainakin hieman hankalampaa tarrojen takia. Kelpo täytteitä kalentereihin ovat myös mm. palapelit, tarrat, keräilyhahmot ja -kortit, askartelutarvikkeet, hiustarvikkeet... Ainoastaan luukun koko on rajoitteena ja sitäkin pystyy tarvittaessa kiertämään lisäpussukoilla. Enää (=vielä) kaksi kuukautta ja yksi yö ja sitten saa viimeinkin avata ensimmäisen luukun.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Kaneliomenakuppikakut


Syksyllä on mukava leipoa jotain omenoista ja löysinkin hauskan kuppikakkujen ohjeen kirjastosta bongaamastani kirjasta "Leilan makea joulu". Kirja on todella ihana ja harkitsen sen ostamista itselleni siitäkin huolimatta, että kirjahylly notkuu jo nyt joulukirjojen painosta.

Kaneliomenakuppikakut ovat melko makeita, mutta testimaistajien mielestä eivät kuitenkaan liian makeita. Jos makeutta haluaa vähentää, niin kuorrutteen voi aivan hyvin puolittaa ja siitä riittää silti koko leivosmäärän kuorrutteeksi. Kirja on alunperin ruotsalainen ja Ruotsissa lienee isommat muffinssivuoat kuin Suomessa, sillä ohjeen mukaan leivonnaisia piti tulla 12 kappaletta, mutta minun keittiössäni niitä tuli 20 kappaletta, vaikka laitoin vuoat vähän liiankin täyteen taikinaa. Näiden kuppikakkujen on tarkoitus olla omenan näköisiä. Omenan tikku tehdään keksitikusta tai kanelitangosta ja lehden saa parhaiten muovattua marsipaanista tai sokerimassasta. Minun kuppikakuissani lehti on tehty vihreästä raesokerista, mutta marsipaanista olisi kyllä tullut kauniimpi lehti.

Kaneliomenakuppikakut

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g voita tai margariiniä
1 dl maitoa (esim. rasvatonta maitoa)
3,5 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
yhden sitruunan mehu

3 keskikokoista omenaa
25 g voita tai margariiniä
0,5 rkl kanelia
0,5 dl sokeria

Kuorrute

60 g pehmeää voita tai margariiniä
5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
puolikkaan sitruunan mehu
100 g Philadelphia-juustoa
muutama tippa karamelliväriä

Koristelu

keksitikkuja tai kanelitankoja
vihreää marsipaania tai sokerimassaa

Kuori ja leikkaa omenat paloiksi. Paista ne voissa, sokerissa ja kanelissa. Jätä seos jäähtymään taikinan teon ajaksi. Sulata 100 g voita ja anna jäähtyä. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri kuohkeaksi. Kaada voisula maidon sekaan ja lisää munaseokseen. Seikoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola keskenään ja sekoita varovasti taikinaan. Lisää taikinaan sitruunan mehu. Jaa taikina muffinssivuokiin niin, että kolmasosa vuoasta jää tyhjäksi. Jaa omenapalat vuokiin. Jos käytät paperivuokia, kannattaa ne laittaa metalliseen muffinssikehikkoon, sillä taikina on aika löysää. Paista kuppikakkuja 175 asteessa kiertoilmalla n. 15 minuuttia. Kokeile kypsyys puutikulla. Anna leivonnaisten jäähtyä kokonaan ennen kuorruttamista.

Vatkaa voi, tomusokeri, vaniljasokeri, sitruunamehu ja Philadelphia-juusto kuohkeaksi. Värjää kuorrutus varovasti, levitä se kuppikakuille ja koristele keksitikuilla tai kanelitangoilla. Muovaile marsipaanista tai sokerimassasta pieniä lehtiä ja laita ne tikkujen/kanelitankojen viereen.

Kaneliomenakuppikakkuja kannattaa säilyttää jääkaapissa.





lauantai 15. syyskuuta 2018

100 yötä jouluun on

Enää 100 yötä jouluun! Tästä alkaa minun virallinen joulunodotus - epävirallinen joulunodotus onkin ollut päällä jo tammikuusta saakka. Tänään tein syksyn ensimmäiset joulutortut aprikoosimarmeladilla ja olivatpa taas niin hyviä. Yleensä teen joulutorttuja ympäri vuoden, mutta tänä vuonna edelliset tortut tuli tehtyä ehkä joskus maaliskuussa. Varmaan juuri siksi maistuivatkin tänään erityisen hyviltä jouluteen kanssa nautittuna. Tänään vaihdoin myös kodinhoitohuoneeseen jouluverhon. Joulutähtiverho on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa ja tykkään siitä todella paljon. Verhossa on 80-luvun henkeä ja haluaisin samantapaiset verhot myös keittiöön, mutta vielä en ole löytänyt. Ensimmäiset jouluvalotkin sytytimme terassille jo pari viikkoa sitten. Ihanasti tuovat valoa syksyn pimeyteen!

Ihanaa 100-päivää ja joulunodotusta kaikille!




tiistai 11. syyskuuta 2018

Päärynäkonjakkitryffelit


Kirjastosta löysin pari kirjallista makeistenteko-ohjeita. Toinen kirjoista on Päivi Saaren ja Margot Vareliuksen Karkkikirja ja toinen Maria Öhrnin Iki-ihanat karamellit. Kummassakin kirjassa on oikein kivoja makeisten ohjeita ja minä testasin Iki-ihanat karamellit -kirjan päärynäkonjakkitryffeleitä. Annamme mieheni kanssa jokaiselle uudelle reseptille arvosanan 1-10 ja tämä resepti sai arvosanan 11, joten voitte uskoa, että näistä tuli todella hyviä! Tämän viikon lauantainahan vietämme "100 yötä jouluun" -päivää ja nämä tryffelit sopivat siihen juhlintaan erinomaisesti. Päärynäkonjakkitryffelit olivat helppoja ja nopeita tehdä. Massan ja lopulta makeisten jähmettymiseen meni aikaa, mutta muuten nämä valmistuivat melko vähällä vaivalla.

Päärynäkonjakkitryffelit
(n. 25 kpl)

200 g tummaa suklaata
3/4 dl kuohukermaa
1 tl hunajaa
25 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl konjakkia
2 rkl päärynäsosetta (esim. Piltti)

200 g tummaa suklaata kuorruttamiseen
50 g maitosuklaata koristeluun

Hienonna suklaa mahdollisimman pieneksi rouheeksi ja kaada rouhe kulhoon. Kiehauta kuohukerma ja hunaja ja kaada seos kuumana suklaarouheen päälle. Sekoita, kunnes suklaa sulaa kunnolla. Jos seos ei ole tarpeeksi kuumaa, voit lämmittää sitä välillä mikrossa 20 sekuntia kerrallaan. Lisää joukkoon voi pieninä nokareina. Lisää seokseen konjakki ja päärynäsose. Jäähdytä seosta välillä sekoittaen. Siinä vaiheessa, kun massa ei ole enää kuumaa, voit laittaa sen jääkaappiin jähmettymään vajaaksi tunniksi. Sekoita massaa välillä. Kun massa on muovailukunnossa, pyörittele siitä pieniä palloja. Anna pallojen jähmettyä jääkaapissa muutama tunti.

Paloittele kuorrutukseen tarkoitettu suklaa ja sulata sitä mikrossa 20 sekuntia kerrallaan joka välissä kunnolla sekoittaen. Kasta tryffelipallot suklaaseen ja nosta jäähtymään leivinpaperin päälle. Kun kuorrutus on hieman jäähtynyt, sulata maitosuklaa ja valuta siitä raitoja tryffeleiden päälle. Anna kuorrutteen jähmettyä jääkaapissa. Säilytä tryffelit jääkaapissa.



tiistai 17. heinäkuuta 2018

Jouluksi kotiin


Heinäkuun alun kesälukemiseksi käteeni osui David Baldaccin kirja Jouluksi kotiin. Nautin tästä kirjasta todella paljon ja olen tyytyväinen, että luin sen nimenomaan kesällä, enkä joulun alla. Kirja on sopivasti jouluinen jouluihmisen kesään, mutta syksyllä luettuna se ei olisi ollut tarpeeksi jouluinen minun makuuni.

Kirjan päähenkilö Tom on saanut raivokohtauksen lentokentän turvatarkastuksessa ja sen seurauksena hänelle on määrätty kahden vuoden porttikielto kaikille Yhdysvaltojen lentokentillä. Niinpä hän joutuu turvautumaan junakyytiin päästäkseen Washingtonista Los Angelesiin joulunviettoon tyttöystävänsä luo. Pitkällä junamatkalla riittääkin sattumia ja tunnelma on täysin toinen verrattuna Suomen junaliikenteeseen, jossa välimatkat ovat kuitenkin melko lyhyitä verrattuna Yhdysvaltojen junamatkoihin. Loppua kohti kirjan juoni alkaa tuntua hieman ennalta-arvattavalta, mutta näinpä ei oikeasti olekaan, vaan vielä viimeisillä sivuilla paljastuu jotain, joka saa lukijan näkemään kirjan tapahtumat aivan eri valossa. 

Ihana kirja! Kannattaa lukea!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää joulua!







Oikein ihanaa joulua kaikille Joulureen lukijoille!
Kiitos, kun olette lukeneet Joulurekeä ja toivottavasti olette matkassa mukana myös ensi vuonna. Ilman teitä tätä blogia ei olisi. KIITOS!

t. Teija